Neutrofiili
Neutrofiili (engl. neutrophil tai polymorphonuclear neutrophil) on runsain valkosolujen tyyppi.[1] Kaikista veren valkosoluista 40–75 % on neutrofiilejä.[2] Se kuuluu jyvässoluihin eli granulosyytteihin yhdessä eosinofiilien ja basofiilien kanssa.[1] Sillä on kyky solusyöntiin eli fagosytoosiin kuten makrofageillakin.[3]
Rakenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Neutrofiilin halkaisija on yleensä 9-14 μm.[1] Kypsän neutrofiilin tuma on jakautunut 2-4 lohkoon, joiden muoto ja lukumäärä voivat muuttua.[1]
Toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Neutrofiileillä on keskeinen rooli elimistön akuutissa tulehdusvasteessa taudinaiheuttajia, kudosvauriota tai vierasesineitä vastaan.[3] Neutrofiilit pääsevät verenkierrosta tulehtuneeseen kudokseen seuraavien vaiheiden kautta:[1][3]
- Tulehduksen yhteydessä verisuonten sisäkalvo (endoteeli) aktivoituu siten, että neutrofiilit voivat kiinnittyä siihen.
- Neutrofiilit läpäisevät verisuonen seinämän.
- Neutrofiilit vaeltavat kudoksessa tulehdusta kohti kemiallisten merkkiaineiden johdattamana. Tästä käytetään nimitystä kemotaksia (engl. chemotaxis).
Akuutisti tulehtuneessa kudoksessa neutrofiilit ovat yleensä runsain valkosolutyyppi ensimmäisten 6-24 tunnin aikana.[3] Tämän jälkeen runsaimpia ovat monosyytit, jotka muuntuvat kudoksessa makrofageiksi.[1][3] Kudoksissa neutrofiilien elinikä on lyhyt: ne ajautuvat apoptoosiin ja häviävät 24-48 tunnin kuluessa.[3] Kuolleiden neutrofiilien ja bakteerien jäänteet muodostavat kertyessään märkäeritettä.[1]
Neutrofiilin on ensin tunnistettava kohde (esimerkiksi bakteeri), jonka se tuhoaa solusyönnillä (fagosytoosi). Tätä helpottaa opsonisaatio (vasta-aineiden tai komplementin tarttuminen elimistölle vieraaseen materiaaliin), mutta joitain kohteita se tunnistaa ilmankin.[1] Seuraavaksi neutrofiili ympäröi kohteen valejaloillaan (engl. pseudopod), jotka yhtyvät niin että kohde jää neutrofiilin sisälle fagosomiksi (engl. phagosome) kutsuttuun rakkulaan.[1] Fagosomiin yhtyy hajottavia entsyymejä sisältäviä rakkuloita, jolloin puhutaan fagolysosomista (engl. phagolysosome).[1] Lopulta hajotettu materiaali joko jää soluun tai poistetaan (eksosytoosi).[1]
Neutrofiilien erittämä välittäjäaine interleukiini 1 lisää prostaglandiinien tuotantoa ja nostaa kuumetta.[1]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Ross, M. H. & Pawlina, W: Histology: A text and atlas with correlated cell and molecular biology, s. 253-256, 278. 5. painos. Lippincott Williams & Wilkins, 2006. ISBN 0-7817-7221-4 (englanti)
- ↑ Neutrofiili solunetti.fi. Viitattu 11.2.2026.
- 1 2 3 4 5 6 Kumar, V. & Abbas, A. K. & Aster, J. C.: Pathologic Basis Of Disease, s. 71-83. 9. painos. Elsevier Inc., 2015. ISBN 978-1-4557-2613-4 (englanti)
