Kemotaksia
Kemotaksis eli kemotaksia (engl. chemotaxis) tarkoittaa biologiassa liikkumiskykyisen solun liikkumista kemiallisen gradientin (konsentraatioeron) mukaisesti.[1] Ihmisen biologiassa tällä viitataan erityisesti valkosolujen liikkeeseen kudoksessa kohti tulehdusta.[1][2] Valkosolutyypeistä tähän kykenevät ainakin eosinofiilit, neutrofiilit ja makrofagit.[2]
Kemotaksiksen suunta määräytyy konsentraatioeron perusteella (toisella puolella liikkuvaa solua on suurempi pitoisuus kemotaktista ainetta kuin toisella).[2] Jos liike tapahtuu suuremman konsentraation suuntaan, kyseessä on positiivinen kemotaksis.[2] Jos taas liike tapahtuu pienemmän konsentraation suuntaan, kyseessä on negatiivinen kemotaksis.[2]
Osa kemotaktisista aineista on endogeenisia (kehon omien solujen tuottamia), osa eksogeenisia (vieraiden solujen erittämiä).[1]
Kemotaktisia aineita tulehduksen yhteydessä ovat mm. seuraavat:
- Tulehtuneiden kudosten hajoamistuotteet [2]
- Useat komplementin reaktiotuotteet (erityisesti C5a) [1][2]
- Useat plasman hyytymisessä muodostuvat reaktiotuotteet [2]
- Sytokiinit (mm. IL-8) [1]
- Arakidonihapon hajoamistuotteet, etenkin leukotrieeni B4 [1]
Kemotaksis vaikuttaa noin 100 μm etäisyydellä tulehtuneesta kudoksesta.[2] Tämä on riittävä etäisyys, sillä juuri mikään kudos ei sijaitse 50 μm kauempana hiussuonista, joiden kautta valkosolut pääsevät paikalle.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 6 Kumar, V. & Abbas, A. K. & Aster, J. C.: Pathologic Basis Of Disease, s. 77-78. 9. painos. Elsevier Inc., 2015. ISBN 978-1-4557-2613-4 (englanniksi)
- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Hall, J. E. & Guyton, A. C.: Guyton and Hall Textbook of Medical Physiology, s. 24, 425, 430,439. 12. painos. Saunders Elsevier, 2011. ISBN 978-1-4160-4574-8 (englanniksi)
