Andy Burnham
| Andy Burnham | |
|---|---|
.jpg) Burnham vuonna 2026 |
|
| Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri | |
|
20.7.2026–
|
|
| Monarkki | Charles III |
| Edeltäjä | Keir Starmer |
| Työväenpuolueen johtaja | |
|
17.7.2026 –
|
|
| Edeltäjä | Keir Starmer |
| Suur-Manchesterin pormestari | |
|
8.5.2017 – 19.6.2026
|
|
| Edeltäjä | Tony Lloyd |
| Seuraaja | Paul Dennett (vt.) |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. tammikuuta 1970 Liverpool, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Kansalaisuus | britti |
| Arvonimi | The Right Honourable |
| Puoliso | Marie-France van Heel (2000–) |
| Lapset | 3 |
| Tiedot | |
| Puolue | Työväenpuolue |
| Aiheesta muualla | |
| www.andyburnham.org.uk | |
Andrew Murray Burnham[1] (s. 7. tammikuuta 1970 Aintree, Englanti) on brittiläinen poliitikko, joka toimii Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerinä ja työväenpuolueen puheenjohtajana. Hän toimi Suur-Manchesterin pormestarina toukokuusta 2017 kesäkuuhun 2026, kunnes tuli valituksi uudelleen Britannian alahuoneeseen täytevaalissa.
Andy Burnhamin on katsottu edustavan työväenpuolueen vasenta laitaa.[2] Politiikassa hän on saanut lisänimen "Pohjoisen kuningas".[3]
Tausta ja yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Burnham syntyi vuonna 1970 Liverpoolin esikaupunkialueella Aintreessä ja kasvoi Culchethin kylässä, jossa hänen isänsä työskenteli puhelininsinöörinä ja äitinsä vastaanottovirkailijana lääkärissä.[4][5][6]
Burnamin vanhemmat olivat uskollisia työväenpuolueen kannattajia, ja hän itsekin kiinnostui jo nuorena politiikasta. Omien sanojensa mukaan hän liittyi puolueeseen nähtyään työttömyyttä käsittelevän Pikipojat-sarjan. Burnham kävi katolista koulua ja on kertonut olevansa kasvatukseltaan katolinen. Kasvatuksella on ollut hänen politiikkaansa merkitys, ja erityisesti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden aiheet ovat katolisen taustan takia kiinnostaneet.[2][7]
Burnham opiskeli englantia Cambridgen yliopiston Fitzwilliam Collegessa.[8] Hän valmistui 1991 ja sai paikan Middleton Guardian -lehdestä. Seuraavana vuonna hän alkoi työskennellä Baltic Publishingille ja kirjoitti muun muassa lehtiin Tank World ja Container.[9]
Burnham on ollut vuodesta 2000 lähtien naimisissa Marie-France van Heelin kanssa ja heillä on kolme lasta.[3]
Poliittinen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Parlamentista hallitukseen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Burnhamin ensimmäinen poliittinen tehtävä oli 1990-luvulla Tessa Jowellin avustajana, ja myöhemmin hänestä tuli kulttuuriministeri Chris Smithin erityisavustaja.[5]
Burnham valittiin 2001 parlamenttiin, ja hän pääsi 2005 vaalien jälkeen Tony Blairin hallitukseen apulaisministerin tehtäviin.[10] Hän toimi 2005–2006 sisäministeriössä ja 2006–2007 terveysministeriössä.[11]
Burnham nousi hallitukseen 2007 Gordon Brownin korvattua Blairin Britannian pääministerinä.[5] Hän oli ensin 2007–2008 toisena valtiovarainministerinä ja 2008–2009 kulttuuri-, media ja urheiluministerinä. Burnhamista tuli kesäkuussa 2009 terveysministeri.[11] Hänen tavoitteenaan oli luoda uusi julkinen järjestelmä vanhuksien, huonokuntoisten ja vammaisten aikuisten hoitoa varten, mutta suunnitelma ei toteutunut. Konservatiivipuolue kuvaili ehdotusta ”kuolinveroksi”. Burnham joutui ministerinä hoitamaan Staffordin sairaalan kriisiä. Sairaalan potilaiden kuolinaste oli selvästi suurempi kuin normaalisti. Burnham julisti itsenäisen tutkimuksen mutta vastusti julkisia kuulemisia. Vasta hänen seuraajansa toteutti kuulemisen, joka johti yli 200 muutossuositukseen.[5]
Burnham sijoittui 2010 työväenpuolueen johtajan vaalissa neljänneksi ja viisi vuotta myöhemmin toiseksi. Tuolloin Jeremy Corbyn valittiin johtajaksi. Burnhamista tuli Corbynin varjohallituksen sisäministeri.[5]
Suur-Manchesterin pormestarina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Burnham jätti 2017 parlamentin pyrkiäkseen Suur-Manchesterin pormestariksi.[5] Hän sai peräti 60 prosenttia äänistä, ja hänet valittiin uudelleen 2021 vieläkin suuremmalla ääniosuudella.[7] Burnhamin johdolla Manchester otti paikallisliikenteen takaisin julkiseen omistukseen. Kaupunki yhdisti palvelut Bee Networkin alle.[5]
Burnham sai kansallista huomiota koronaviruspandemian aikana, sillä hän syytti konservatiivihallintoa Pohjois-Englannin halveksivasta kohtelusta. Hänen mukaansa viruksen kontrollointia olisi tarvinnut myös taloudellista tukea, ja häntä alettiin kutsua tapauksen johdosta ”Pohjoisen kuninkaaksi”.[5]
Pääministeriksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Työväenpuolue kärsi toukokuussa 2026 paikallis- ja aluevaaleissa murskatappion, ja pian Burnhamista alettiin puhua puoluejohtajan ja pääministerin Keir Starmerin seuraajana. Burnham valittiin 19. kesäkuuta täytevaalissa takaisin parlamenttiin.[5] Tultuaan valituksi Burnham ilmoitti, että hän pyrkii Britannian uudeksi pääministeriksi.[12] Työväenpuolueen sääntöjen mukaan vain parlamentin jäsen voi haastaa istuvan puheenjohtajan.[3]
Starmer ilmoitti 22. kesäkuuta jättävänsä paikan pääministerinä. Hänen seuraajaehdokkaistaan Wes Streeting kertoi antavansa tukensa Burnhamille, jolle ei lopulta tullut vastaehdokkaita. Burnham valittiin työväenpuolueen kansanedustajien joukosta lähes yksimielisesti uudeksi johtajaksi. Hänestä tuli 17. heinäkuuta puoluejohtaja, ja 20. heinäkuuta kuningas Charles III nimitti hänet pääministeriksi.[5] Hänestä tuli Yhdistyneen kuningaskunnan seitsemäs pääministeri viimeisen kymmenen vuoden aikana.[13]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Andrew Murray BURNHAM GOV.UK. Viitattu 1.7.2026. (englanniksi)
- 1 2 Nuutinen, Anna: Onko tässä Britannian uusi pääministeri? Tällainen hän on Ilta-Sanomat. 21.6.2026. Viitattu 22.6.2026.
- 1 2 3 Pohjoisen kuningas tavoittelee residenssiä Downing Streetilla – kuka on Britannian pääministerin paikkaa havitteleva Andy Burnham? Etelä-Saimaa. 23.6 2026. Viitattu 1.7.2026.
- ↑ Matthijs, Matthias & Harris, Benhamin: Andy Burnham: What to Expect From the UK’s New Prime Minister 20.7.2026. Council on Foreign Relations. Viitattu 23.7.2026. (englanniksi)
- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Tabor, Nick: Andy Burnham Encyclopedia Britannica. 22.7.2026. Viitattu 23.7.2026. (englanniksi)
- ↑ Aisele, Ines: Meet Andy Burnham, Britain's new prime minister Deutsche Welle. 20.7.2026. Viitattu 23.7.2026. (englanniksi)
- 1 2 Morton, Becky & Wheeler, Brian: He'll be the first Andy in No 10 - but his rise to power has been decades in the making BBC News. 20.7.2026. Viitattu 23.7.2026. (englanniksi)
- ↑ Rt Hon Andy Burnham MP Ministers biography. Department of Health. Arkistoitu 7.4.2010. Viitattu 20.7.2026. (englanniksi)
- ↑ Boffey, Daniel: From Cambridge ‘impostor’ to New Labour star: Andy Burnham’s winding path to power The Guardian. 16.7.2026. Viitattu 23.7.2026. (englanniksi)
- ↑ Andy Burnham Museum of the Prime Minister. Viitattu 23.7.2026. (englanniksi)
- 1 2 Andy Burnham UK Parliament. Viitattu 23.7.2026. (englanniksi)
- ↑ Burnham aikoo hakea Britannian pääministeriksi Yle Uutiset. 22.6.2026. Viitattu 15.7.2026.
- ↑ Andy Burnham pledges to end instability after becoming UK’s seventh prime minister in a decade CNN News. 20.7.2026. Viitattu 20.7.2026. (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
