Kun suomen kielen opiskelija Grzegorz Kosieradzki saapui Kuopioon kielikurssille vuonna 1976, hän hämmästyi. Puolassa ihmiset puhuivat politiikasta ja arvostelivat Neuvostoliittoa.
Suomessa taas arvosteltiin puolalaisia, jotka lakkoilivat ja ärsyttivät Neuvostoliittoa.
Myöhemmin Kosieradzki näki suomalaisen vapun ja innostui sen karnevalistisesta tunnelmasta. Kunnes hän näki punalippuja kantavia marssijoita.
– Mitä hittoa, täällä kuunnellaan vapaaehtoisesti sitä samaa propagandaa, mitä meille on syötetty vuosikausia, hän mietti.
Vappumarssit olivat 1970-luvun Puolassa pakollisia. Opiskelijat, opettajat ja tehdastyöläiset pistettiin marssimaan ja kantamaan banderolleja, joissa oli sosialismia ylistäviä iskulauseita.
Mielessään marssijat saattoivat kuitenkin pyöritellä jotain ihan muuta, kuten brittibändi Pink Floydin kappaleita. Yhtye nautti suurta suosiota puolalaisnuorten keskuudessa.
Kuuntele Areenasta Elävän historian jakso Puolan lähihistoriasta.
Eurooppalaiseksi suurvallaksi uudelleen nouseva Puola on jäänyt suomalaisille tuntemattomaksi.
1970-luvulla moni kuvitteli sen olevan vain Neuvostoliiton jatke.
Lapset löysivät ammuksia raunioista
Grzegorz Kosieradzki syntyi vuonna 1956 Itämeren ja Saksan rajan läheisyydessä sijaitsevassa Szczecinissä. Ennen toista maailmansotaa kaupunki kuului Saksalle ja tunnettiin nimellä Stettin.
Kosieradzkin äidin perhe pakkosiirrettiin Szczeciniin Kazakstanista, jonne heidät oli karkotettu 1940-luvulla, Neuvostoliiton vallattua Puolaan kuuluneen Vilnan ja sen ympäristön.
Kosieradzkin lapsuudessa 1960-luvulla Szczecin oli yhä raunioina. Oli tavallista, että lapset löysivät rojun seasta ammuksia, pahoin seurauksin.
Kaikesta huolimatta paikka tuntui kodilta. Iltaisin sympaattinen Nalle Luppakorva -animaatio johdatti puolalaislapset unten maille.
Sosialistinen järjestelmä tarttui Kosieradzkia korvasta vasta koulussa, jota hän luonnehtii paramilitaariseksi. Peruskoulussa opittiin maanpuolustusta ja lukiossa tutustuttiin aseisiin.
Historiaa opetettiin kuten puoluejohto määräsi, vaikka välillä opettajat kertoivat, miten asiat oikeasti menivät.
Mutta Puola ei ollut Neuvostoliitto ja se näkyi paitsi katolisen kirkon asemassa, myös nuorisokulttuurissa. Jo Josif Stalin oli sanonut, että sosialismin istuttaminen Puolaan on kuin laittaisi lehmälle satulaa.
Nuorisolle Puolan 70-luku oli hyvää aikaa
Toisin kuin Itä-Saksassa tai Neuvostoliitossa, Puolassa pioneeritoiminta ei koskaan käynnistynyt.
Puolassa partioliike jatkoi toimintaansa, mutta partiovala vannottiin nyt sosialismille, muistelee Kosieradzki. Nuotion ympärillä laulettiin samoja partiolauluja kuin ennen toista maailmansotaa.
Szczecinissä farkkuja sai kaupasta, ja naiset lukivat saksalaista Burda-lehteä, jonka ohjeiden mukaan he ompelivat itselleen muotivaatteita.
Katukojuista ostettiin streetfoodia, eli puuhiilellä grillattuja lihavartaita tai Szczecinin pasteijoita, joiden kanssa hörpittiin punaista borssia.
Puhuttiin politiikkaa ja pidettiin hauskaa. Ja vaikka salainen poliisi valvoi, ilmiantajiin suhtauduttiin halveksien.
– Nuorisolle Puolan 70-luku oli hyvää aikaa, sanoo Kosieradzki.
Me naurettiin tsekeille, jotka joutuivat kuuntelemaan pelkkiä käännösiskelmiä.
Grzegorz Kosieradzki
Puolassa oli kolme radiokanavaa, joista Radio 3 soitti länsimusiikkia. Toisin kuin vaikka Suomessa, Puolassa käännösiskelmiä ei juurikaan tehty, sillä tarjolla oli alkuperäisiä.
– Radiossa annettiin oikein merkki, kun piti painaa nauhurin äänitysnappia. Me naurettiin tsekeille, jotka joutuivat kuuntelemaan pelkkiä käännösiskelmiä, Kosieradzki kertoo.
Varsovassa valmistettiin lisenssillä saksalaisen Grundigin avokelanauhureita ja sellaiselle myös Kosieradzki äänitti radiosta omia suosikkikappaleitaan.
Talvella saatiin pakastettuja tomaatteja
Kun nuoriso Länsi-Euroopassa 1960-luvun lopulla ryhtyi tiedostamaan maailman vääryyksiä ja kääntyi rajusti vasemmalle, puolalainen nuorisoliike valitsi antikommunismin.
Kosieradzki muistaa, kuinka suomalaisnuoret saapuivat laivalla Puolaan ja kuvittelivat tulleensa Neuvostoliiton kaltaiseen maahan.
Kun puolalaiset eivät suostuneet puhumaan heidän kanssaan venäjää, tunnelma kiristyi.
Kosieradzkin mukaan puolalainen kulttuuri ei suomalaisia kiinnostanut.
Hintojen nousu käynnisti veriset mellakat
Puolalaisten arkea varjostivat elintarvikepula ja hintojen nousu.
– Talvella saatiin vain pakastettuja tomaatteja. Kun appelsiineja harvoin tuli, ne olivat kuubalaisia ja maistuivat puulle, sanoo Kosieradzki.
Joulun alla 1970 käynnistyivät hintamellakat Puolan rannikkokaupungeissa, myös Szczecinissä.
Miliisi otti opiskelijoista ja tehdastyöläisistä koostuneet mielenosoittajat vastaan asein. Gdanskissa ammuttiin 45 ihmistä ja yli 1000 loukkaantui.
Mellakoiden aikaan Kosieradzki oli 15-vuotias, ja seurasi tapahtumia kotoa käsin.
– Meidän kodin lähellä oli kasarmeja ja näin ikkunasta, kuinka panssarivaunujono lähti kulkemaan kohti keskustaa, hän muistelee.
Kostoksi väkivaltaisuuksista mielenosoittajat polttivat aluehallinnon puoluetoimiston ja miliisilaitoksen.
Tieto mellakoiden verisestä luonteesta jäi Suomessa vähälle huomiolle.
Mellakoita kommentoitiin siteeraamalla Puolan yhtyneen työväenpuolueen pää-äänenkannattajaa, Trybuna ludua.
Suomessa Grzegorzista tuli Kossu
Kielistä kiinnostunut Kosieradzki ryhtyi opiskelemaan suomea, sillä hän ei halunnut Puolan maaseudulle opettamaan englantia.
Ensivisiitti Kuopioon vuonna 1976 sai Kosieradzkin ihailemaan Suomen puhtautta. Puolan hiiliteollisuus toi maahan valuuttaa, mutta aiheutti pahoja ympäristötuhoja. Kosieradzki muistaa, kuinka hiilikaivosalueella Sleesiassa nenästä tuli mustia klönttejä.
Muutettuaan Suomeen vuonna 1981 Kosieradzki huomasi, etteivät suomalaiset osanneet kysyä häneltä juuri mitään, sillä suomalaiset eivät tienneet Puolasta mitään.
Suomalaisia huolestutti vain se, hermostuuko Neuvostoliitto änkyröiviin puolalaisiin.
Myös Kosieradzkin etunimen lukuisat konsonantit aiheuttivat suomalaisessa työyhteisössä paniikin, joten lempinimi 'Kossu' otettiin välittömästi käyttöön.
Kosieradzki eläköityi Helsingissä sijaitsevasta Eiran iltalukiosta. Opettaja hänestä lopulta siis tuli.
Jos tiede ja historia kiinnostavat sinua, tilaa Yle Tieteen ja Historian uutiskirje sähköpostiisi.
