close
Siirry sisältöön

Stellan Skarsgård

Wikipediasta
Stellan Skarsgård
Stellan Skarsgård Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 2025.
Stellan Skarsgård Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 2025.
Henkilötiedot
Koko nimi Stellan John Skarsgård
Syntynyt13. kesäkuuta 1951 (ikä 75)
Göteborg, Ruotsi
Ammatti näyttelijä
Puoliso
  • My Skarsgård (1975–2007)
  • Megan Everett (2009–)
Lapset 8; mukaan lukien Alexander, Gustaf ja Bill
Näyttelijä
Aktiivisena 1968–
Merkittävät roolit
Palkinnot
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Stellan John Skarsgård (s. 13. kesäkuuta 1951 Göteborg) on ruotsalainen näyttelijä. Hänet tunnetaan yhteistyöstään ohjaaja Lars von Trierin kanssa elokuvissa Breaking the Waves (1996), Dancer in the Dark (2000), Dogville (2003), Melancholia (2011) ja Nymphomaniac (2013). Skarsgårdin varhaisiin englanninkielisiin rooleihin lukeutuvat Olemisen sietämätön keveys (1988), Punaisen lokakuun metsästys (1990), Will Hunting (1997), Ronin (1998) ja Kuningas Arthur (2004). Hänet on palkittu muun muassa Golden Globella, minkä lisäksi hän on ollut ehdolla Oscar-, Primetime Emmy- ja Critics’ Choice -palkintojen saajaksi.

Skarsgård on sittemmin näytellyt menestyksekkäissä elokuvissa, kuten Pirates of the Caribbean: Kuolleen miehen kirstu (2006) ja Pirates of the Caribbean: Maailman laidalla (2007). Hän on näytellyt myös musikaalissa Mamma Mia! (2008), trillerissä Enkelit ja demonit (2009) sekä neo-noir-trillerissä The Girl with the Dragon Tattoo (2011). Hän esitti tohtori Erik Selvigia viidessä Marvel Cinematic Universe -elokuvassa alkaen elokuvasta Thor (2011) ja näytteli paroni Harkonnenia Denis Villeneuven kaksiosaisessa Dyyni-filmatisoinnissa (Dyyni, 2021 ja Dyyni: Osa kaksi, 2024). Roolistaan ikääntyvänä, entisaikoina juhlittuna elokuvantekijänä elokuvassa Sentimental Value (2025) Skarsgård voitti parhaan miessivuosan Golden Globe -palkinnon ja oli ehdolla parhaan miessivuosan Oscar-palkintoon.

Hänet tunnetaan myös televisiotyöstään Boris Štšerbinana HBO:n minisarjassa Chernobyl (2019), josta hän sai parhaan miessivuosan Golden Globe -palkinnon (sarja, minisarja tai televisioelokuva) sekä Primetime Emmy -ehdokkuuden. Lisäksi hänet tunnetaan Luthen Raelin roolista Tähtien sodan maailmaan sijoittuvassa poliittisessa vakoojatrillerisarjassa Andor (2022–2025).

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stellan Skarsgård syntyi Göteborgissa 1951 ja kasvoi Malmössä.[1] Hänen vanhempansa ovat Gudrun Larsson ja Jan Skarsgård.[2]

Skarsgårdin ura näyttelijänä alkoi jo 14-vuotiaana, kun hän esiintyi Malmössä Teater 7:n tuotannoissa Peppi Pitkätossu ja Den stora lokomotivjakten. Hän sai sen jälkeen joitakin lapsirooleja Malmön kaupunginteatterista. Skarsgård sai nuorisoidolin aseman nimiroolistaan televisiosarjasta Bombi Bitt och jag (1968). Hänen veljensä oli lähettänyt sekä itselleen että veljensä puolesta hakemuksen koekuvauksiin.[1]

Skarsgård näytteli vuosina 1968 ja 1969 sekä Malmön että Helsingborgin kaupunginteatterissa. Hän oli vuonna 1970 kiinnitettynä Uppsalan kaupunginteatteriin ja työskenteli vuosina 1970–1973 Tukholman kaupunginteatterissa.[1] Hän näytteli vuosina 1972–1988 säännöllisesti Kuninkaallisessa draamateatterissa, missä hänen näytelmiinsä kuuluivat muun maussa Vita rum (1988) sekä August Strindbergin Uninäytelmä (1986) ja Mestari Olavi (1988).[2]

Skarsgårdin 1970-luvun elokuvaroolit olivat monet varsin heikkotasoisia. Hän näytteli muun muassa Torgny Wickmanin ohjaamissa elokuvissa Anita – raportti 17-vuotiaasta nymfomaanista (1973) ja Nauti minusta (1974). Ensimmäisessä hän esitti psykologian oppilasta, joka yrittää parantaa nymfomaanin, ja toisessa salaperäistä nuorukaista. Skarsgård on sanonut myöhemmin, että ajan elokuvista hän kuitenkin katuu vain Vilgot Sjömanin Tabua (1977), jonka hän uskoo aiheuttaneen hänelle vuosiksi kamerapelkoa.[1]

Skarsgårdin paluuelokuva oli Yksinkertainen murhaaja (1982). Hän sai elokuvasta Berliinin elokuvajuhlien parhaan miesnäyttelijän Hopeisen karhun ja parhaan miespääosan Guldbaggen.[1] Skarsgårdin seuraavia pohjoismaisia elokuvia olivat muun muassa Hip hip hurraa (1987), jossa hän näytteli Peder Severin Krøyeriä, ja Hyvää iltaa, herra Wallenberg (1990), jossa hän näytteli diplomaatti Raoul Wallenbergiä. Skarsgård oli Jan Guilloun luoma vakooja Carl Hamilton elokuvissa Peitenimi Coq Rouge (1989) ja Demokraattinen terroristi (1992).[2] Skarsgård palkittiin 1990 toisen kerran miespääosan Guldbaggenilla. Hän sai sen elokuvista Peitenimi Coq Rouge ja Kvinnorna på taket.[1]

Skarsgårdin ensimmäinen yhdysvaltalainen elokuva oli Olemisen sietämätön keveys (1988), jossa hänellä oli vain pieni osa.[2] Hänen ensimmäinen merkittävä Hollywood-roolinsa oli venäläisen sukellusvenekapteenin osa elokuvassa Punaisen lokakuun metsästys (1990).[3] Skarsgårdin kansainvälinen maine sai nostetta Lars von Trierin ohjaamasta elokuvasta Breaking the Waves (1996).[4] Skarsgård on siitä asti tehnyt säännöllistä yhteistyötä Von Trierin kanssa ja esiintynyt muun muassa tämän elokuvissa Dogville (2003) ja Melancholia (2011 Nymphomaniac (2013).[3][1]

BERJAYA
Stellan Skarsgård vuonna 2009.

Breaking the Wavesia seurasivat muun muassa Hollywood-elokuvat Will Hunting (1997) ja Amistad (1997).[2] Seuraavana vuonna Euroopan elokuva-akatemia myönsi Skarsgårdille Euroopan elokuvapalkinnon kansainvälisestä saavutuksesta.[5]

Skarsårdin 2000-luvun alun elokuvia olivat muun muassa Timecode (2000), Glass House – Painajainen sijaisperheessä (2001) ja Manaaja: Alku (2004). Skarsård oli vuonna 2006 mukana ”Saappaanraksi-Bill” Turnerinä suositussa Pirates of the Caribbean: Kuolleen miehen kirstu -elokuvassa ja seuraavana vuonna sen jatko-osassa Pirates of the Caribbean: Maailman laidalla. Hän sai kansainvälistä huomiota myös musikaalista Mamma Mia! (2008) ja sen jatko-osasta Mamma Mia: Here We Go Again! (2018).[5][3]

Skarsgård oli Francisco Goya elokuvassa Goyan aaveet (2006). Hänestä tuli osa Marvel Cinematic Universea, kun hän oli professori Erik Selvig elokuvassa Thor (2011). Hän palasi rooliin myös Thor: The Dark World (2013), Avengers: Age of Ultron (2015) ja Thor: Love and Thunder (2022).[5] 3D-tekniikalla tehdyssä Muumi ja punainen pyrstötähti (2010) -animaatioelokuvassa Skarsgård antoi äänensä Muumipapalle ja hänen poikansa Alexander Skarsgård vastaavasti Muumipeikolle.

BERJAYA
Stellan Skarsgård Berliinin elokuvajuhlilla 2018.

Skarsgård teki 2019 eurooppalaisen elokuvan, kun hän esiintyi Venetsian elokuvajuhlilla ensi-iltansa saaneessa Kirjavassa linnussa. Skarsgårdin ensimmäiset pohjoismaalaiset elokuvat moneen vuoteen olivat Håp (2019), joka palkittiin kahdella Euroopan elokuvapalkinnolla, ja Ut og stjæle hester (2019).[5]

Skarsgårdin rooli Boris Štšerbinana HBO:n minisarjassa Chernobyl (2019) toi Golden Globen sarjan, minisarjan tai televisioelokuvan miessivuosasta. Hän oli siitä ehdolla myös Emmyyn. Skarsgård oli mukana myös Dennis Villeneuven ohjaamassa Dyynissä (2021) ja sen jatko-osassa (2024) sekä Tähtien sota -universumiin sijoittavassa sarjassa Andor (2022–2025).[5]

Skarsgårdista tuli vuonna 2026 ensimmäinen henkilö, joka on saanut parhaan miessivuosan Oscar-ehdokkuuden ei-englanninkielisestä elokuvasta. Skarsgård sai ehdokkuuden elokuvasta Sentimental Value (2025), jossa hän näyttelee tyttärestään vieraantunutta isää, joka haluaa tehdä uutta yhteyttä tarjoamalla tyttärelleen pääosaa ohjaamastaan elokuvasta.[6] Skarsgård on palkittu elokuvasta Golden Globella.[7]

Skarsgård esiintyy Lykke Lin kappaleen "Sadness is a blessing" (2011) musiikkivideolla.

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stellan Skarsgård oli naimisissa My Skarsgårdin kanssa vuosina 1975–2007. Heillä on kuusi lasta: Alexander (s. 1976), Gustaf (s. 1980), Sam (s. 1982), Bill (s. 1990), Eija (s. 1992) ja Valter (s. 1995). Lapsista vain Eija ei ollut vuoteen 2009 mennessä ollut mukana missään elokuvassa.[8]

Vuonna 2009 Skarsgård avioitui Megan Everettin kanssa.[9] Heillä on kaksi lasta: Ossian (s. 2009) ja Kolbjörn (s. 2012).[10][11]

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 5 6 7 P O Qvist: Stellan Skarsgård The Swedish Film Database. 2013. Swedish Film Institute. Viitattu 23.1.2026. (pohjoissaameksi)
  2. 1 2 3 4 5 Stellan Skarsgård Globe Theatrette. Viitattu 23.1.2026. (pohjoissaameksi)
  3. 1 2 3 Leo Barraclough: Stellan Skarsgard to Receive Honorary Heart of Sarajevo at 31st Sarajevo Film Festival Variety. 25.7.2025. Variety Media, LLC. Viitattu 23.1.2026. (englanniksi)
  4. ↑ Stellan Skarsgård to receive the Honorary Heart of Sarajevo Cineuropa. 25.7.2025. Viitattu 23.1.2026. (englanniksi)
  5. 1 2 3 4 5 Stellan Skarsgård to Receive the Crystal Globe for Outstanding Artistic Contribution to World Cinema at KVIFF 25.6.2025. The Karlovy Vary International Film Festival. Viitattu 23.1.2026. (englanniksi)
  6. ↑ Christopher Tsang: ‘Sentimental Value’ star Stellan Skarsgård becomes 1st Best Supporting Actor Oscar nominee for an international film Gold Derby. 22.1.2026. Gold Derby Media, LLC. Viitattu 23.1.2026. (englanniksi)
  7. ↑ Stellan Skarsgård Golden Globes, LLC. Viitattu 23.1.2026. (englanniksi)
  8. ↑ Arja Andersson: Loistavat Skarsgårdin pojat. Ilta-Sanomat, 2009, nro 14.4., s. 37.
  9. ↑ Stellan Skarsgård nygift Aftonbladet. 15.1.2009. Viitattu 31.1.2014. (ruotsiksi)
  10. ↑ Stellan Skarsgard, 61, Welcomes Baby Number 8 Hollywood Reporter. 24.8.2012. Viitattu 31.1.2014. (englanniksi)
  11. ↑ Stellan Skarsgård barn: Alex, Gustaf, Sam, Bill, Eija, Valter, Ossian & Kolbjörn tv1000.se. 8.12.2024. Viitattu 8.12.2024. (ruotsiksi)


Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Stellan_Skarsgård&oldid=24062385”