Rein Ruutsoo
| Rein Ruutsoo | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. kesäkuuta 1947 |
| Kansalaisuus | Viro |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | [1]Tarton valtionyliopisto (1971) Neuvosto-Latvian tiedeakatemia (1978) Lapin yliopisto (2002) |
| Instituutti | [1]Tallinnan yliopisto |
| Tutkimusalue | politiikan tutkija |
| Palkinnot | [1] Valkoisen tähden, 5.luokka (2002) Valtionvaakuna, 4.luokka (2006) |
Rein Ruutsoo (s. 27. kesäkuuta 1947 ) on virolainen filosofi, sosiologi, historioitsija ja politiikan tutkija. Hän kuului syksyllä 1980 ns. 40 kirjeen allekirjoittajiin, ja tämä sulki tien tutkijana yli viideksi vuodeksi. Laulavan vallankumouksen aikaan hän oli näkyvä tutkijapersoona ja toimi politiikan tutkijana itsenäistyneessä Virossa tutkien mm. virolaisyhteiskunnan rakentumista uuden itsenäisyyden aikana.
Opiskelijana ja nuorempana tutkijana 1960- ja 1970-luvuilla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosina 1966–1971 Ruutsoo opiskeli Tarton valtionyliopistossa. Sen jälkeen hän oli jatko-opiskelijana vuosina 1971–1974 ja nuorempana tutkijana vuosina 1971–1983 Neuvosto-Viron tiedeakatemian historian instituutissa. Hän väitteli filosofian kandidaatiksi vuonna 1978 Neuvosto-Latvian tiedeakatemian filosofian, sosiologian ja oikeuden instituutissa Riiassa. Ruutsoo väitöskirjan aihe oli "Elämänfilosofia porvarillisessa Virossa".[1]
Neljänkymmenen kirje
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruutsoo allekirjoitti sen aikaista Neuvosto-Viron poliittista johtoa ja yhteiskuntaa kritisoineen Neljänkymmenen kirjeen vuonna 1980.[2] Hän totesi vuonna 2024 asiasta:[3]
»Viron miehittäneen Neuvostoliiton kohdennetut venäläistämistoimet varmistivat siirtomaapolitiikan, mukaan lukien maahanmuuttajien ylivallan niin kutsuttuihin alkuperäiskansoihin nähden. Valloittajien tuhoama Viron tasavallan valtionkieli oli tieteellinen ja hallinnollinen kieli, joka vastasi eurooppalaisten kansallisvaltioiden kieliä. Ainoa motiivi venäjän kielen asettamiselle ainoaksi "täysivaltaiseksi" kulttuuri- ja tieteelliseksi kieleksi liitetyssä Virossa oli venäläistäminen, joka jatkoi liittämistä. Se, että Viron alue oli kieltämme puhuvien ihmisten alkuperäinen ja ainoa asutusalue, ei ollut pienintäkään argumenttia tai mitään arvoa imperiumin näkökulmasta. Käyttääkseni presidentti Lennart Meren kuvaannollista ilmaisua, alkuperäiskulttuuri oli "viimeinen luoti" valloittajan kantapään alle murskatun kansan selviytymispyrkimyksissä. Laajimmassa merkityksessä tai suunnitelmassa 40 kirjettä olivat virolaisten vastalause väkivaltaista ulkovaltaa vastaan sellaisenaan.»
Mukana Laulavassa vallankumouksessa ja paluu tutkijaksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rein Ruutsoo tuli mukaan alusta lähtien vuonna 1988 käynnistyneen Kansanrintaman toimintaan. Neuvosto-Virossa vaihtui vuoden 1988 aikana valtaa pitäneen kommunistipuoleen (EKP) johto, ja Kansanrintama nousi näkyväksi yhteiskunnalliseksi liikkeeksi.[4]
Ruutsoo oli myös 1988-1990 Kansanrintaman ohjelmaa laatineen komitean varapuheenjohtaja ja hän toimi politiikan johtavilla paikoilla vielä vuoteen 1992.[5] Hän oli helmikuussa 1990 valitun Viron kongressin[6] ja itsenäistymisen myötä elokuussa 1991 valitun Viron perustuslakikokouksen[7] jäsen. Myöhemmässä omassa arviossaan Viron kongressista Ruutsoo toteaa, että[8]
»Kansanrintaman riittävä edustus Viron kongressissa varmisti, että Kansallisen riippumattomuuden puolueen (ERSP) painostuksesta huolimatta Viron kongressi ei heti julistautunut Viron korkeimmaksi vallan käyttäjäksi. ...Onneksi virolaisilla oli kotimaassa sen verran realismia, että he Kelamin, Vellisten ym. vastatoimista huolimatta kykenivät valitsemaan korkeimman neuvoston, luomaan hyvät suhteet Jeltsiniin jne..»
Rein Ruutsoon syrjäytys tutkimustyöstä päättyi Laulavan vallankumouksen aikaan. Ruutsoosta tuli vuosiksi 1989–1994 Viron tiedeakatemian tutkija ja edelleen vuosiksi 1995–1998 Tallinnan pedagogisen yliopiston vanhempi tutkija. Vuonna 1998 hänet nimitettiin Tallinnan pedagogisen yliopiston valtio-opin professoriksi, jossa tehtävässä hän oli vuoteen 2003. Sen jälkeen hän siirtyi samassa yliopistossa vertailevan politiikan laitokselle professoriksi, jossa hän oli eläköitymiseensä eli vuoteen 2015 asti.[1]
Vuonna 2002 Ruutsoo teki toisen väitoskirjansa; tällä kertaa Suomeen Lapin yliopistoon aiheenaan Civil society and nation building in Estonia and the Baltic States : impact of traditions on mobilization and transition 1986-2000 : historical and sociological study eli suom. Kansalaisyhteiskunta ja kansakunnan rakentaminen Virossa ja Baltian maissa.[5]
Hän osallistui virolaisten yhteiskuntatieteilijöiden vuonna 2001 pitämään julkiseen puheeseen "Kaksi Viroa", jossa ilmaistiin huoli Viron sosiaalisesta kehityksestä.[9] Hän allekirjoitti professorien avoimen kirjeen pronssisoturin siirtämisestä 23. huhtikuuta 2007.[10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 Rein Ruutsoo - CV ETSI - Eesti Teadusinfosüsteem. Viitattu 31.10.2025. (viroksi)
- ↑ Kiin, Sirje; Ruutsoo, Rein; Tarand, Andres: Neljänkymmenen kirje: Kokemuksia neuvostotodellisuudesta. (Alkuteos 40 kirja lugu.) Suomentanut Jaakko Anhava, Tapio Mäkeläinen ja Juhan Kristjan Talve. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-10979-0
- ↑ Rein Ruutsoo: Rein Ruutsoo Jana Toomi abilisele: Eestil pole mingit kohustust kujundada hilismigrantidele keelelisi ja kultuurilisi reservaate 10.9.2024. Forte. Viitattu 28.10.2025. (viroksi)
- ↑ Lauristin, Marju; Vihalemm, Peeter; Ruutsoo, Rein: Viron vapauden tuulet, s. 154-164. Gummerus, Jyväskylä ja Helsinki, 1989. ISBN 951-20-3448-4
- 1 2 Timo Hämäläinen: Viroa taisteltiin vapaaksi venäläisten rahoilla. Helsingin Sanomat, 15.12.2002, s. 9. HS Verkkkosivu (vain tilaajille). Viitattu 30.10.2025.
- ↑ Helena Kinnunen: Viron kongressin istunto päättyi - Päämäärä itsenäisyyden palauttaminen ja joukkojen poistuminen. Helsingin Sanomat, 13.3.1990, s. 29. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.10.2025.
- ↑ Virossa laaditaan kiireesti perustuslakia. Helsingin Sanomat, 14.9.1991, s. 34. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.10.2025.
- ↑ Ruutsoo: Eesti Kongress lõhestas tarbetult rahvast 3.3.2010. delfi. Viitattu 28.10.2025. (viroksi)
- ↑ Sotsiaalteadlaste avalik esinemine Postimees. 22.4.2001. Viitattu 30.10.2025. (viroksi)
- ↑ Professorite avalik kiri kaitseministrile Delfi 23.4.2007. Viitattu 30.10.2025. (viroksi)
