Jeannette Rankin

Jeannette Rankin
Rankin vuonna 1917
Yhdysvaltain edustajainhuoneen edustaja
4.3.1917 – 3.3.1919 (I kausi) 3.1.1941 – 3.1.1943 (II kausi)
Edeltäjä	Tom Stout (I kausi) Jacob Thorkelson (II kausi)
Seuraaja	John Evans ja Carl Riddick (I kausi) Mike Mansfield (II kausi)
Henkilötiedot
Syntynyt	11. kesäkuuta 1880 Missoula, Montana, USA
Kuollut	18. toukokuuta 1973 (92 vuotta) Carmel, Kalifornia, USA
Kansalaisuus	yhdysvaltalainen
Tiedot
Puolue	republikaanit
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Jeannette Rankin (11. kesäkuuta 1880 – 18. toukokuuta 1973) oli yhdysvaltalainen republikaanipoliitikko ja aktivisti. Hän oli ensimmäinen nainen, joka valittiin edustajaksi Yhdysvaltain kongressiin.

Tausta ja yksityiselämä

Rankin syntyi Missoulan piirikunnassa, jossa hänen vanhempansa pitivät maatilaa. Hänen vanhempansa olivat muuttaneet Montaneen kultaryntäyksen perässä. Isä John oli alkujaan kanadalainen. Perheeseen kuului yhteensä kuusi lasta, joista Jeannette oli vanhin. Hän työskenteli nuoresta asti tilan töissä.

Rankin valmistui Montanan yliopistosta. Hän muutti vuonna 1908 New Yorkiin sosiaalityöntekijäksi sekä myöhemmin Seattleen, jossa hän opiskeli Washingtonin yliopistossa. Sittemmin hän alkoi kampanjoimaan naisten äänioikeuden puolesta ja hänestä tuli merkittävä National American Woman Suffrage Association -järjestön aktivisti. Hän oli mukana vaikuttamassa siihen, että Montana myönsi äänioikeuden naisille vuonna 1914.

Poliittinen ura

Hän oli Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsen vuosina 1917–1919 ja 1941–1943. Hän oli naisten äänioikeuden keskeinen puolestapuhuja. Rankinin päätös asettua ehdolle vuoden 1916 vaaleissa herätti epäilyitä ja hänen mahdollisuuksiaan tulla valituksi pidettiin vähäisinä. Kun vaalien tulos kävi selväksi, Rankin sanoi seuraavasti: "minä olen ehkä ensimmäinen naispuolinen kongressiedustaja, mutta en tule jäämään viimeiseksi".

Edustajainhuoneessa Ranikin teki lakialoitteita, joissa muun muassa ehdotettiin naisten Yhdysvaltain kansalaisuuden riippumattomuutta aviomiehen kansalaisuudesta ja valtion tukemaa hygieniaopetusta äideille ja pikkulapsille. Hän oli myös yksi viidestäkymmenestä ensimmäiseen maailmansotaan liittymistä vastaan vuonna 1917 äänestäneestä edustajainhuoneen jäsenestä. Lisäksi hän oli mukana myötävaikuttamassa Yhdysvaltain perustuslain 19. lisäyksen alulle panemisessa.

Äänestettyään ensimmäiseen maailmansotaan liittymistä vastaan Rankinin suosio koki kolauksen. Lisäksi vuoden 1918 vaaleissa sovellettava uusi vaalipiirijako johti siihen, että Rankin tulisi häviämään vaalit vaalipiirissään, joka kattoi nyt enimmäkseen demokraattien kannatusaluetta. Hän jätti edustajainhuoneen ja päätti keskittyä senaatin vaaleihin: hän ei päässyt republikaanien esivaaleissa puolueen ehdokkaaksi, joten asettui ehdolle sitoutumattomana. Hän ei kuitenkaan tullut valituksi, minkä jälkeen Rankin palasi hetkellisesti sosiaalityöntekijäksi.

Rankin teki paluun edustajainhuoneeseen vuoden 1940 vaaleissa ja tuli valituksi. Sen jälkeen, kun Japanin hyökäsi Pearl Harboriin vuonna 1941, Rankin oli ainoa kongressin jäsen, joka äänesti Yhdysvaltain toiseen maailmansotaan osallistumista vastaan vuonna 1941. Hän sanoi tuolloin seuraavasti: "naisena en voi lähteä sotaan [...] ja kieltäydyn lähettämästä ketään muutakaan". Tälläkin kertaa sotaa vastaan äänestäminen kostautui ja vaikutti negatiivisesti hänen suosioonsa. Rankin päätti olla asettumasta ehdolle vuonna 1942.

Viimeiset vuodet ja kuolema

Jätettyään edustajainhuoneen toisen kerran Rankin vetäytyi joksikin aikaa pois julkisuudesta, mutta palasi myöhemmin kampanjoimaan Vietnamin sotaa vastaan. Hän kuitenkin omisti loppuelämänsä pasifismille.

Myöhemmällä iällä hän oli tunnettu Vietnamin sodan vastustaja. Rankinin voimaa pelättiin mistä syystä häntä ei uskallettu päästää Yhdysvaltain senaattiin. Hän johti yli 5 000 naisen Jeannette Rankin -prikaatia, joka marssi vuonna 1968 Yhdysvaltain kongressin rakennukseen protestoidakseen Vietnamin sotaa vastaan. Rankin itse oli marssille osallistuessaan 86-vuotias. Hän kuoli Carmelissa Kaliforniassa 92-vuotiaana. Rankin ei koskaan mennyt naimisiin ja jätti omaisuutensa työttömien naisten tukemiseen.