Eduskuntavaalit 1917

Eduskuntavaalit 1917

1.–2. lokakuuta 1917

Kaikki 200 paikkaa eduskuntaan Äänestysprosentti 69,2 % 13,7 %-yks.   Ensimmäinen puolue Toinen puolue Kolmas puolue   Johtaja Kullervo Manner Filip Saalasti Puolue Sosiaalidemokraatit Suomalainen Maalaisliitto Vaaliliitto Ei vaaliliittoa Suom–Nuor–KP Ei vaaliliittoa Saadut paikat 92 32 26 Paikkojen muutos 11 1 7 Äänet 444 670 299 516 122 900 Kannatus 44,79 % 30,17 % 12,38 %   Neljäs puolue Viides puolue Kuudes puolue   Johtaja Eric von Rettig Puolue Nuorsuomalainen Ruotsalainen kansanpuolue Kansanpuolue Vaaliliitto Suom–Nuor–KP Ei vaaliliittoa Suom–Nuor–KP Saadut paikat 24 21 5 Paikkojen muutos 1 0 5 Äänet 299 516 108 190 299 516 Kannatus 30,17 % 10,90 % 30,17 %   Seitsemäs puolue   Johtaja Antti Kaarne Puolue KrTL Vaaliliitto Ei vaaliliittoa Saadut paikat 0 Paikkojen muutos 1 Äänet 15 489 Kannatus 1,56 %

Suomen kahdeksannet eduskuntavaalit järjestettiin 1.–2. lokakuuta 1917. Venäjän väliaikainen hallitus oli antanut määräyksen uusien vaalien toimeenpanosta sen jälkeen, kun vuonna 1916 valittu eduskunta oli säätänyt valtalain. Uudet vaalit oli määrätty manifestissa, jolla Venäjän väliaikainen hallitus oli 31.7.1917 hajottanut edellisen eduskunnan.

Helmikuun vallankumous ja eduskunnan hajottaminen johtivat poliittisten puolueiden ryhmittymiseen aiempaa selvemmin oikeistoon ja vasemmistoon. Vaalitaistelu käytiin tilanteessa, jossa Setälän tynkäsenaatti hoiti vain juoksevia asioita. Se ei pystynyt pitämään järjestystä maassa. Lakkoilu ja omavaltaisuudet olivat vaalien ajaksi vain tilapäisesti tauonneet. Vaaleissa porvarilliset puolueet muodostivat yhdessä sosiaalidemokraatteja vastaan suunnatun rintaman, mitä ei ollut aiemmin Suomessa tapahtunut.

Sosiaalidemokraatit

Sosiaalidemokraatit olivat vastalauseeksi valtalain kumoamiselle eronneet Tokoin senaatista, mutta sosiaalidemokraattien puolueneuvosto päätti kuitenkin 10.–11. elokuuta 1917 osallistua vaaleihin. Ne kansanedustajat, jotka eivät hyväksyneet valtalain kumoamista, kokoontuivat kahdesti syyskuun lopulla ennen eduskuntavaaleja. Toisella kerralla venäläiset sotilaat olivat miehittäneet Heimolan talon ja kokous siirrettiin Säätytalolle. Läsnä olijoiden päätöksestä huolimatta kokoontuminen ei saanut eduskunnan täysistunnon statusta.

Sosiaalidemokraatit lähtivät vaaleihin epäselvässä tilanteessa. Puolueen johto oli ilmoittanut, että edellisen eduskunnan hajotus oli laiton, mutta silti puolue valmistautui uusiin vaaleihin. Ehdokkaiden asettelussa valinnat kohdistuivat puolueen jyrkkää siipeä edustaviin henkilöihin maltillisten kustannuksella. Vaalitulos oli pettymys sosiaalidemokraateille, koska he menettivät enemmistöasemansa porvaripuolueille. Sosiaalidemokraattien vaalitappio lisäsi yhteiskunnan jakaantumista vastakkaisiin leireihin.

Tulokset

Äänestysaktiivisuus	69,2 %	+13,7

Puolue		Edustajat		Äänet
				Osuus		Lukumäärä
	Suomen Sosialidemokraattinen Puolue	92	−11	44,79 %	−2,5	444 670	+68 640
	Suomalainen puolue	32	−1	30,17 %	–	299 516*	–
	Nuorsuomalainen Puolue	24	+1
	Kansanpuolue	5	+5
	Maalaisliitto	26	+7	12,38 %	+3,4	122 900*	+51 292
	Ruotsalainen kansanpuolue	21		10,90 %	−0,9	108 190*	+14 635
	Kristillinen työväenliitto		−1	1,56 %	−0,3	15 489	+863
	Muut			0,20 %	+0,1	1 997	+1 137
	Yhteensä	200		100 %		992 762	+197 553
* Suomalainen puolue, Nuorsuomalainen puolue ja Kansanpuolue tekivät vaaliliiton kaikissa muissa paitsi Lapin vaalipiirissä. Yksittäisten puolueiden äänimääriä on vaikea selvittää, sillä (toisin kuin aiempien vaalien yhteydessä) käytettiin useissa vaalipiireissä sekalistoja, joissa oli kolmenkin puolueen ehdokkaita. Kyseisen vaaliliiton äänimäärässä on mukana myös joissain vaalipiireissä siihen kuuluneiden Maalaisliiton ja Ruotsalaisen kansanpuolueen ehdokkaiden ääniä.

Uusi eduskunta

Uuden eduskunnan ensimmäinen järjestäytymisistunto pidettiin perjantaina 2. marraskuuta. Siinä valittiin eduskunnan puhemieheksi Johannes Lundson ja varapuhemiehiksi Lauri Ingman ja Santeri Alkio. Uusia kansanedustajia olivat mm. Maalaisliiton Kusti Arhama, Vilkku Joukahainen, Bertta Leppälä ja Albin Manner, Suomalaisen puolueen Erkki Kaila, Nuorsuomalaisten Johannes Lundson, sekä RKP:n Ragnar Furuhjelm ja Emil Hästbacka.

Eduskunnan kokoontuessa seuraavan kerran 8. marraskuuta Venäjän väliaikainen hallitus oli kaatunut, ja valtaa Pietarissa pitivät bolševikit. Eduskunta hyväksyi 6. joulukuuta 1917 P. E. Svinhufvudin senaatin antaman itsenäisyysjulistuksen.