close
Siirry sisältöön

Beyoncé

Muokkaa linkkejä
Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Beyoncé Knowles)
Beyoncé
Beyoncé vuonna 2023.
Beyoncé vuonna 2023.
Henkilötiedot
Koko nimi Beyoncé Giselle Knowles-Carter
Syntynyt4. syyskuuta 1981 (ikä 44)
Houston, Texas, Yhdysvallat
Ammatti
Puoliso Jay-Z (vih. 2008)
Lapset 3
Sukulaiset Solange Knowles (sisko)
Muusikko
Taiteilijanimi
  • Harmonies by the Hive
  • Queen Bey
  • Queen B
  • Third Ward Trill
Aktiivisena 1990–
Tyylilajit
Soittimet laulu
Yhtyeet
Levy-yhtiöt
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Kotisivut
BERJAYA
Löydä lisää muusikoitaMusiikin teemasivulta

Beyoncé Giselle Knowles-Carter ([biˈjɒnseɪ], o.s. Knowles; s. 4. syyskuuta 1981 Houston, Texas, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen laulaja, lauluntekijä, näyttelijä ja liikenainen. Beyoncé esiintyi lapsena useissa kykykilpailuissa ja tuli tunnetuksi perustamansa tyttöryhmä Destiny’s Childin jäsenenä 1990-luvulla. Hän oli 15-vuotias, kun yhtye teki läpimurtonsa ja nosti hänet maailmanlaajuiseen suosioon.

Beyoncé aloitti soolouransa esikoisalbumillaan Dangerously in Love vuonna 2003. Destiny’s Childin hajottua vuonna 2005 hän julkaisi menestysalbumit B’Day (2006) ja I Am... Sasha Fierce (2008). Oman Parkwood Entertainment -levy-yhtiönsä kautta Beyoncé on julkaissut studioalbumit 4 (2011), Beyoncé (2013) ja Lemonade (2016) sekä albumitrilogian kaksi ensimmäistä albumia Renaissance (2022) ja Cowboy Carter (2024).

Beyoncé on tunnettu vahvasta laulutekniikastaan, lavaenergiastaan ja visuaalisesti näyttävistä konserteistaan. Hänelle ovat myös ominaisia kokeilevat soundit ja yllätysjulkaisut ilman ennakkomainontaa. Beyoncén tunnetuimpia hittejä ovat muun muassa ”Crazy in Love”, ”Irreplaceable”, ”Single Ladies (Put a Ring on It)” ja ”Halo”. Hän on menestynyt myös näyttelijänä esimerkiksi musikaalissa Dreamgirls (2006).

Beyoncé on myynyt maailmanlaajuisesti noin 200 miljoonaa levyä, ja hän on historian eniten Grammy-palkintoja voittanut artisti.[1] Aikakauslehti Time nimesi Beyoncén 100 vaikutusvaltaisimman henkilön joukkoon vuonna 2023.[2]

Lapsuus ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beyoncé Giselle Knowles syntyi Houstonissa 4. syyskuuta 1981. Hän on Mathew Knowlesin ja Celestine ”Tina” Knowlesin esikoinen. Beyoncén isä on taustaltaan afroamerikkalainen ja äiti Louisianan kreoli (afrikkalaista, ranskalaista ja alkuperäisamerikkalaista perimää). Pari oli mennyt naimisiin kaksi vuotta ennen Beyoncén syntymää. Hänen etunimensä on muunnelma äitinsä ranskankielisestä tyttönimestä Beyincé. Beyoncén pikkusisko Solange syntyi vuonna 1986. Viiden vuoden ikäerosta huolimatta siskokset ovat läheisiä, ja Beyoncé piti usein huolta sisarestaan sekä kotona että koulussa.[3]

Beyoncén molemmat vanhemmat ovat lähtöisin köyhistä oloista. Mathew Knowles halusi menestyä liike-elämässä ja hänestä tuli lopulta Xeroxin myyntipäällikkö. Vuosi Beyoncén syntymän jälkeen Tina Knowles perusti säästöillään kampaamon. Beyoncé kasvoi hyvätuloisessa perheessä, mikä näkyi myös heidän elämäntyylissään. He asuivat lähinnä varakkaiden mustaihoisten asuttamalla alueella, jota kutsuttiin nimellä Third Ward. Perhe kävi ensin katolisessa kirkossa, mutta siirtyi myöhemmin metodistikirkkoon. Beyoncé oli isänsä tavoin musikaalinen, ja hän tanssi jo taaperoikäisenä muun muassa Michael Jacksonin, Luther Vandrossin ja Princen levyjen tahtiin.[4]

Beyoncé oli ujo lapsi, joten hänen vanhempansa ilmoittivat hänet tanssikouluun, jotta tyttö oppisi sosiaalisia taitoja. Tanssinopettaja huomasi Beyoncén musiikilliset lahjat, ja esiintyminen toi hänelle itsevarmuutta. Beyoncén intohimo musiikkiin syttyi, kun hän lauloi koulunsa kykykilpailussa seitsemänvuotiaana John Lennonin kappaleen ”Imagine”. Hänen esityksensä jätti varjoonsa kaikki muut kilpailijat, joista osa oli 15–16-vuotiaita. Vuonna 1990 yhdeksänvuotias Beyoncé meni musiikkiin erikoistuneeseen Parker Elementary Schooliin, missä hän lauloi koulun kuorossa. Lisäksi hän toimi metodistikirkon kuoron solistina kaksi vuotta ja alkoi kirjoittaa omia sanoituksiaan. Beyoncé esiintyi lapsena paikallisissa kykykilpailuissa ja kehitti jo silloin vastakohtaisen alter egonsa Sasha Fiercen. Beyoncésta poiketen Sasha oli lavalla peloton ja kesti ankarimmankin kritiikin. Beyoncé luopui alter egostaan vasta 2010.[5]

Girls Tyme

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beyoncé ystävystyi koulussa luokkatoverinsa LaTavia Robersonin kanssa. He menivät yhdessä koe-esiintymiseen, jossa etsittiin uutta paikallista lapsiyhtyettä. Tuomarit vakuuttuivat Beyoncén ja LaTavian taidoista ja laittoivat heidät kolmen muun tytön kanssa yhtyeeseen nimeltä Girls Tyme. Pian mukaan liittyi Beyoncén ikätoveri Kelly Rowland, joka oli vastikään muuttanut Houstoniin äitinsä kanssa. Vaikeista oloista tullut Kelly tuli läheiseksi Knowlesin perheen kanssa ja vuonna 1991 hän muutti heille asumaan. Viihdealalla työskennellyt Andretta Tillman alkoi järjestää yhtyeen asioita, mutta vielä tuossa vaiheessa tytöt esiintyivät lähinnä omaksi huvikseen.[6]

Vuonna 1993 Girls Tyme osallistui Star Search -ohjelmaan, joka oli silloin Yhdysvaltain suosituin kykykilpailu. Ryhmä kilpaili ohjelman lauluosiossa, mutta jäivät toiselle sijalle. Roberson perusteli häviämistä myöhemmin huonolla kappalevalinnalla. Yhtyeen jäsenet olivat tuossa vaiheessa Beyoncé, Kelly ja LaTavia. Star Searchin jälkeen ryhmään liittyi luokkatoveri LeToya Luckett.[7]

13-vuotiaana Beyoncé aloitti opiskelun Kinderin esittävien taiteiden lukiossa Houstonissa, muttei valmistunut. Hänen isänsä Mathew Knowles alkoi tosissaan ajaa Girls Tymea kohti ammattilaisuraa popvaikutteisena r&b-yhtyeenä. Hän hankki heille ensimmäisen sopimuksen Elektra Recordsilta, mutta se raukesi vuoden sisällä. Mathew Knowles jätti lopulta työnsä Xeroxilla toimiakseen Girls Tymen managerina kokopäiväisesti, jolloin perhe joutui taloudellisesti tiukoille ja joutui muuttamaan pienempään asuntoon.[8] Sitä seurasi Beyoncén vanhempien puoli vuotta kestänyt ero.[9]

Mathew’n järjestämät harjoitusleirit veivät lopulta Beyoncén ja hänen yhtyetovereidensa kaiken ajan, joten heidän koulunkäyntinsä jäi taka-alalle. Lopulta he opiskelivat tuutorien kanssa eivätkä enää tehneet tavallisia teini-ikäisten juttuja. Yhtye muun muassa harjoitteli harmonioita laulamalla juoksulenkeillä, koska heidän laulunsa oli kuulostettava tanssirutiinin yhteydessä puhtaalta. Mathew järjesti yhtyeelle myös satunnaisia keikkoja muun muassa Six Flags AstroWorld -teemapuistossa.[10]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alku Destiny’s Child -yhtyeessä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Destiny’s Child
BERJAYA
Beyoncé vuonna 2001.

Vuonna 1996 ryhmä otti uuden nimen Destiny’s Child, joka viittaa Jesajan kirjaan.[11] Yhtyeen läpimurto tapahtui samana vuonna, kun he saivat managerisopimuksen kalifornialaiselta Grass Roots Entertainmentilta. Destiny’s Child koe-esiintyi 1997 New Yorkissa Columbia Recordsin a&r-johtaja Teresa LaBarbera Whitesille, joka tarjosi heille levytyssopimusta. Allekirjoitettuaan sopimuksen ryhmä alkoi välittömästi tehdä ensialbumiaan. Levyn ensimmäinen hitti oli vuonna 1998 julkaistu ”No, No, No Pt. 2”, joka otti kolmannen sijan Yhdysvaltain singlelistalla. Esikoisalbumi Destiny’s Child myi kohtuullisesti.[12] Yhtyeen toinen albumi The Writing’s on the Wall oli ensimmäinen, jossa Beyoncé oli mukana laulunkirjoittajana ja yhtenä tuottajana. Levy julkaistiin heinäkuussa 1999 ja siitä tuli sekä myynti- että listamenestys. Singlet ”Bills, Bills, Bills”, ”Say My Name” ja ”Jumpin’ Jumpin’” saivat suuren listasuosion myös ulkomailla. ”Say My Name” muodostui yhtyeen suurimmaksi hitiksi, ja se voitti parhaan r&b-ryhmän lauluesityksen ja parhaan r&b-kappaleen Grammy-palkinnot vuonna 2001.[13] The Writing’s on the Wall on edelleen historian myydyimpiä r&b-albumeja. Sisäiset ristiriidat alkoivat kuitenkin sotkea yhtyeen kuvioita.[14]

Destiny’s Child koki vuosituhannen vaihteessa useita jäsenmuutoksia, ja kuuluisimman kokoonpanon muodostivat Beyoncé, Kelly Rowland ja Michelle Williams. Yhtyeen kolmas albumi Survivor ilmestyi toukokuussa 2001 ja oli maailmanlaajuinen myyntihitti, kun taas singlelistan kärkisijan ottivat ”Independent Women Part I” ja ”Bootylicious”. Nimikappale ”Survivor” nousi listan toiselle sijalle. Beyoncé oli jälleen kirjoittamassa ja tuottamassa suurta osaa levyn lauluista, ja ”Survivor” toi yhtyeelle kolmannen Grammy-palkinnon. Destiny’s Child lykkäsi vuoden 2001 Euroopan kiertuettaan syyskuun 11. päivän terrori-iskujen takia. He lähtivät maailmankiertueelle keväällä 2002, jonka jälkeen yhtye jäi tauolle jäsenten keskittyessä soolouriinsa.[15]

Mathew’n lisäksi Beyoncén äiti Tina oli vahvasti mukana Destiny’s Childin arjessa toimien stailaajana. Hän piti myös huolen, että suosio ei noussut hänen tyttärensä päähän. Beyoncé muisteli myöhemmin äitinsä olleen tarkka siitä, että hän piti jalkansa maassa menestyksestä huolimatta. Hän pyrki elämään normaalia elämää julkisuuden ulkopuolella ja käymään kotonaan Houstonissa joka kuukausi.[16]

Dangerously in Love, yhtyeen hajoaminen ja B’Day

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beyoncén ensimmäinen sooloprojekti oli fiittaus rap-artisti ja tuottaja Jay-Z:n kappaleella ”’03 Bonnie & Clyde”, ja he tekivät jatkossa yhteistyötä myös Beyoncén soolouralla. Musiikkivideolla Beyoncé esiintyi Jay-Z:n tyttöystävänä, mikä laittoi liikkeelle huhuja parisuhteesta, erosta ja kihlauksesta. Kaksikko olikin aloittanut seurustelun jo Beyoncén ollessa 19-vuotias, mutta eivät kommentoineet asiaa julkisesti moneen vuoteen.[17]

Kun Beyoncé alkoi tehdä ensimmäistä sooloalbumiaan Dangerously in Love vuonna 2002, hänen taitonsa muusikkona tunnustettiin Vuoden laulunkirjoittajan ASCAP-palkinnolla. Hän halusi tuoda musiikissaan esille jo tunnetusta Destiny’s Childin soundista poikkeavan oman särmänsä: modernia r&b:tä sekoituksella hip hopia ja funkia. Toukokuussa 2003 julkaistu esikoissingle oli ”Crazy in Love”, jolla vieraileva Jay-Z teki rap-osuuden. Single ampaisi heti listaykköseksi Yhdysvalloissa, jossa se piti kärkisijaa kahdeksan viikkoa. Musiikkiarvostelijat kautta maailman kutsuivat kappaletta ”padalliseksi energiaa” ja ”tarttuvaksi kesähitiksi”. Myös albumi oli platinaa myynyt hitti muun muassa Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Seuraavat singlet ”Baby Boy”, ”Me, Myself and I” ja ”Naughty Girl” olivat niin ikään listamenestyksiä.[18][19]

BERJAYA
Beyoncé esittämässä kappaletta ”Listen” Münchenissä vuonna 2007.

Beyoncé sai vuonna 2004 viisi Grammya albumilla Dangerously in Love, vaikka Columbia ei uskonut sen menestyvän. Hän myös esiintyi muun muassa Super Bowlin avajaisissa laulamalla kansallislaulun ”Star-Spangled Banner”, ja edusti gaaloissa ja juhlissa ensi kertaa sooloartistina. Beyoncén mukaan vuodet 2003–2004 olivat ”hyvin kiihkeää aikaa”. Marraskuussa 2003 hän aloitti ensimmäisen, loppuunmyydyn soolokiertueensa Dangerously in Love Tour.[20] Julkisuuden varjopuolena oli tuleminen tunnistetuksi jopa naisten wc:ssä, minkä vuoksi Beyoncén oli palkattava itselleen turvamies, joka työskenteli hänelle kahdeksan vuotta.[21]

Destiny’s Child julkaisi marraskuussa 2005 viimeisen studioalbuminsa Destiny Fulfilled, ja sen universaali hitti oli ”Lose My Breath”. Vuonna 2005 yhtye lähti Destiny Fulfilled... and Lovin’ It -maailmankiertueelle, jonka puolivälissä Barcelonassa he ilmoittivat lopettavansa. Destiny’s Child julkaisi kokoelmalevyn #1’s lokakuussa 2005 ja he saivat tähden Hollywood Walk of Famelle maaliskuussa 2006.[22]

Beyoncé alkoi heti Dreamgirls-roolinsa jälkeen työstää toista sooloalbumiaan B’Day, joka syntyi hänen roolihahmonsa inspiroimana ja juhlisti naisten itsenäisyyttä ja oikeutta sukupuoliseen tasa-arvoon. Hän ei kertonut asiasta levy-yhtiölleen tai isälleen, joka oli edelleen hänen managerinsa, koska halusi työskennellä ilman aikarajaa. Jay-Z oli mukana tekemässä useaa albumin kappaletta ja oli fiittaajana ensimmäisellä singlellä ”Déjà Vu”, joka ilmestyi kesäkuussa 2006. Beyoncén mukaan yhteistyö Jay-Z:n kanssa muutti hänen sävelkorvaansa ja sai hänet luopumaan tavallisista pop-biiteistä. B’Day julkaistiin syyskuussa Beyoncén 25-vuotispäivänä, ja sen menestys oli valtava. Albumin toinen kansainvälinen single ”Irreplaceable” oli Yhdysvaltain singlelistan kärjessä kymmenen viikkoa. Myös singlet ”Ring the Alarm”, ”Get Me Bodied” ja ”Green Light” saivat kohtalaista menestystä. Vuoden 2007 Grammy-gaalassa Beyoncélla oli viisi ehdokkuutta, joista hän voitti parhaan modernin r&b-albumin palkinnon.[23]

Vuoden 2007 alussa Beyoncé esiintyi Sports Illustratedin uimapukunumerossa ensimmäisenä julkkiksena, joka ei ollut huippumalli tai -urheilija. Hän joutui tiukalle dieetille, jotta mahtui kuvauksissa käyttämiinsä bikineihin. Keväällä Beyoncé matkusti Tokioon käynnistämään puoli vuotta kestäneen maailmankiertueensa Beyoncé Experiencen. Hän sai joulukuussa Los Angelesissa parhaan kansainvälisen artistin American Music Awardin. Beyoncén ja Jay-Z:n seurustelu oli tuossa vaiheessa muuttunut huhun asteelta julkisen salaisuuden tasolle.[24]

I Am... Sasha Fierce ja avioliitto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
BERJAYA
Beyoncé vuoden 2009 Oscar-gaalassa.

Beyoncé ja Jay-Z menivät naimisiin kaikessa hiljaisuudessa 4. huhtikuuta 2008. He toivat asian julki vasta myöhemmin samana vuonna. Liitto toimi inspiraationa Beyoncén tupla-albumille I Am... Sasha Fierce, joka julkaistiin 12. marraskuuta. Hän oli matkustellut kahdeksan kuukautta kaupungista ja studiosta toiseen levyä tehdessään. Albumi esitteli hänen lapsena keksimänsä alter egon Sasha Fiercen, itsevarman, flirttailevan ja tulisen lavapersoonan. Beyoncé sanoi kuitenkin, ettei ole lavan ulkopuolella tippaakaan sellainen kuin Sasha.[25]

Beyoncé halusi albumilla tuoda esille myös oman herkän ja sympaattisen luonteensa sekä henkilökohtaiset kokemuksensa. Tuplalevyn ensimmäinen puoli keskittyy hitaisiin ja keskitempoisiin balladeihin ja toinen energisiin tanssirytmeihin, ja mukana on akustisia riffejä. Albumi oli ilmestyessään Beyoncén kolmas Yhdysvaltain listaykkönen ja platinalevy. Kappaleet ”Single Ladies (Put a Ring on It)”, ”If I Were a Boy” ja ”Halo” ovat hänen uransa suurimpia hittejä. ”Single Ladiesin” musiikkivideo oli vuosikymmenen katsotuimpia sekä internetin ajan ensimmäinen tanssitrendi, jota parodioitiin ja josta fanit ympäri maailman tekivät omia versioitaan. Se myös sai vuoden 2009 MTV Video Music Awardseissa vuoden videon palkinnon. Beyoncén mukaan video tehtiin suhteellisen halvalla ja hän kaatuili moneen kertaan tanssiessaan korkeissa koroissa.[26]

Beyoncén mukaan hänen suurimpia haasteitaan esiintyjänä on ollut laulaminen Barack Obaman ensimmäisissä virkaanastujaisissa tammikuussa 2009. Hän esitti idolinsa Etta Jamesin kappaleen ”At Last” presidenttiparin ensimmäisen tanssin aikana.[27] Maaliskuussa hän aloitti siihen asti suurimman I Am... -maailmankiertueensa, jota varten hänen oli tehtävä tanssiharjoituksia 12 tuntia päivässä. Beyoncé salli itselleen kiertueen aikana kolmen viikon tauon, jolloin hän muun muassa vieraili Egyptin pyramideilla, Kiinan muurilla ja Australiassa sekä kävi musiikkifestivaaleilla, museonäyttelyissä ja balettiesityksissä. Kiertue-elämä oli kuitenkin myös yksinäistä, ja Beyoncé puhui itse ohjaamassaan I Am... World Tour -kiertuedokumentissa avoimesti koti-ikävästään.[28]

»Olen ”kaikki tai ei mitään” -tyyppinen nainen. En joko tee yhtikäs mitään ja vain rentoudun ... tai sitten olen täysillä mukana, annan itsestäni sata prosenttia ja teen kovasti töitä.[29]»

4 ja esikoinen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
BERJAYA
Beyoncé esiintymässä elokuussa 2011.

Beyoncé oli vierailevana vokalistina Lady Gagan vuoden 2010 hittisinglellä ”Telephone”. Hän teki ennätyksen vuoden Grammy-gaalassa saamalla ensimmäisenä naisartistina kuusi palkintoa. Tehtyään vuosia töitä tauotta Beyoncé piti muutoin hiljaiseloa koko vuoden. Hänen välinsä isäänsä Mathew Knowlesiin olivat olleet kireät siitä saakka, kun tämä aloitti Destiny’s Childin managerina. Väleihin vaikutti myös Beyoncén vanhempien avioero vuonna 2010. Maaliskuussa 2011 Mathew Knowles lopetti heidän managerisuhteensa, jolloin Beyoncé sai täyden päätäntävallan omaan uraansa. Hänen vuonna 2008 perustamastaan Parkwood Entertainment -yhtiöstä tuli nyt hänen musiikkituotantonsa pääpaikka.[30]

Vuoden 2011 alussa Beyoncé teki catwalk-debyyttinsä Tom Fordin näytöksessä. Hän oli myös aloittanut neljännen albuminsa teon, mutta se syntyi aiempaa vapaammassa tahdissa. Beyoncé halusi luoda uudelle albumilleen persoonallisen ja sielukkaan soundin, joka olisi sekoitus perinteistä r&b:tä, afrikkalaisia rytmejä, rock and roll -vaikutteita ja livesoittimia. Hän sai faneiltaan idean antaa albumin nimeksi yksinkertaisesti 4, sillä numerolla oli hänelle tunnearvoa. Levy julkaistiin kesäkuussa 2011. Avaussingle, voimakastempoinen ”Run the World (Girls)” menestyi soittolistoilla ja albumi oli vuoden kolmanneksi myydyin Lady Gagan Born This Wayn ja Adelen 21-albumin jälkeen.[31]

Beyoncé ja Jay-Z osallistuivat VMA-gaalaan elokuussa 2011. ”Love on Top” -kappaleen esityksen päätteeksi Beyoncé paljasti olevansa raskaana. Julkistus teki VMA:n televisiolähetyksestä MTV:n historian katsotuimman sekä Twitter-ennätyksen.[32] Beyoncén raskaus joutui myös julkisen spekuloinnin kohteeksi ja hänen väitettiin esimerkiksi käyttävän tekovatsaa.[33]

4 teki Beyoncésta ensimmäisen naisartistin, jonka kolme albumia olivat saavuttaneet miljardin kuuntelun rajan Spotifyssa.[34] Beyoncé synnytti esikoisensa Blue Ivy Carterin 7. tammikuuta 2012 New Yorkissa.[35]

Yllätysalbumi Beyoncé

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
BERJAYA
Beyoncé The Mrs. Carter Show World Tour -kiertueella 2013.

Destiny’s Child teki yllätyspaluun helmikuussa 2013 New Orleansissa Super Bowlin puoliajalla, kun Rowland ja Williams liittyivät pääesiintyjä Beyoncén seuraan lavalle.[36] Samassa kuussa hänen ohjaamansa dokumentti Life Is But a Dream sai ensi-iltansa HBO:lla, ja se kuvasi artistin työ- ja yksityiselämää.[37]

Huhtikuussa 2013 Beyoncé lähti The Mrs. Carter Show World Tour -kiertueelle.[38] Hän oli myös työstänyt uutta musiikkia lähes puolentoista vuoden verran, mutta onnistui pitämään tarkemmat yksityiskohdat medialta salassa. Beyoncé julkaisi viidennen nimeään kantavan studioalbuminsa yllättäen ilman ennakkomarkkinointia tai singlejulkaisuja iTunes Storessa 13. joulukuuta. Yllätysjulkaisusta tuli maailmanlaajuinen sensaatio, ja albumi oli Beyoncén viides peräkkäinen listaykkönen Yhdysvalloissa tehden hänestä ensimmäisen naisartistin, jonka viisi ensimmäistä albumia ovat olleet Billboardin kärjessä. Albumi sai hyvän vastaanoton levyarvioissa ja oli myyntimenestys: miljoona kopiota kuuden päivän aikana.[39]

Beyoncé oli tummasävyisempi ja henkilökohtaisempi kuin artistin aiemmat julkaisut. Hän sanoi tehneensä albumin omassa mielessään syntyneistä kuvista, jotka liittyivät esimerkiksi ajatukseen, tunteeseen, fantasiaan tai lapsuusmuistoon, ja muodosti niistä tarinan.[40] Albumilta julkaistiin viisi singleä, joista tunnetuimpia ovat seksuaalisesti latautuneet ”Drunk in Love” ja ”Partition”. Albumin teemat ovat huomattavasti synkempiä kuin Beyoncén aiemmilla levyillä ja käsittelevät esimerkiksi haluja, pelkoja, feminismiä, bulimiaa ja äitiyttä. Vaikka Beyoncé ei ole koskaan itse sairastanut syömishäiriötä, hän kritisoi ”Pretty Hurts” -singlellä terävästi epärealistisia vartaloihanteita ja kuvasi syömishäiriötä musiikkivideossa. Hän halusi välittää albumilla viestin, että kaiken epätäydellisyyden takaa löytyy kauneutta.[41]

Beyoncé -albumi muutti musiikkiteollisuutta nostamalla suosioon digitaaliset yllätysjulkaisut ja visuaaliset albumit. Levyn julkaisu perjantaina sai International Federation of the Phonographic Industryn ottamaan päivän uuden musiikin julkaisupäiväksi.[42] Beyoncé oli listaykkönen sadassa maassa ja vuoden 2013 myydyimpiä albumeja.[43]

Vuonna 2014 Beyoncé oli ehdolla kuuteen Grammyyn, joista voitti kolme: parhaan r&b-esityksen ja parhaan r&b-kappaleen palkinnot ”Drunk in Love” -kappaleesta sekä parhaan surround-albumin palkinnon.[44] Huhtikuussa 2014 Beyoncé ja Jay-Z lähtivät yhteiskiertueelle On the Run Tour. Beyoncé sai Michael Jacksonin kunniaksi tehdyn Video Vanguard -palkinnon vuoden 2014 VMA-gaalassa sekä kolme muuta palkintoa.[45]

Lemonade ja kaksoset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
BERJAYA
Beyoncé Formation -maailmankiertueella 2016.

Beyoncé julkaisi ”Formation”-singlen 6. helmikuuta 2016. Se oli vuoden googlatuin kappale ja Rolling Stone nimesi sen musiikkivideon kaikkien aikojen parhaaksi.[46] Beyoncén ”Formation”-esitys Super Bowlissa nostatti kohun sillä sen katsottiin viittaavan Mustat pantterit -järjestöön, ja koska NFL kieltää poliittiset kannanotot tapahtumissaan.[47] Beyoncé julkaisi 16. huhtikuuta teaserin uudesta Lemonade -projektista.[48] Visuaalinen albumi ilmestyi tunnin mittaisena lyhytelokuvana HBO:lla 23. huhtikuuta,[49] ja Lemonade julkaistiin yksinoikeudella Tidalissa seuraavana päivänä ilman ennakkovaroituksia.[50]

Kriitikot ylistivät Lemonadea yhdeksi 2010-luvun merkittävimmistä albumeista sen raa’an rehellisyyden ja kokeellisuuden vuoksi. Kaikki albumin kappaleet sijoittuivat Billboardin yleislistalla tehden Beyoncésta ensimmäisen naisartistin, jolla on 12 kappaletta listalla samanaikaisesti.[51] Lemonade on Beyoncén uran henkilökohtaisin ja taiteellisesti kunnianhimoisin teos, jolla on vahva poliittinen sanoma. Albumilla hän ylistää afroamerikkalaisia juuria, mutta tuo myös julki yksityiselämänsä aviokriisin ja sen aiheuttamat pettymyksen ja raivon tunteet sekä niitä seuranneen anteeksiannon.[52] Musiikissa esiintyneiden vihjausten myötä julkisuuteen alkoi tihkua huhuja Jay-Z:n uskottomuudesta. Jay-Z itse myönsi haastattelussa vuonna 2017 pettäneensä Beyoncéa, ja molempien käsitelleen asiaa musiikissaan.[53]. Lemonade oli maailmanlaajuisesti vuoden 2016 myydyin albumi.[54] Beyoncé lähti The Formation World Tour -kiertueelle huhtikuussa 2016. Hän siirtyi kiertueellaan poliittisiin teemoihin ja show juhlisti naisten vapautumista. Kyseessä oli ensimmäinen vain stadioneja kattanut naisartistin kiertue.[55]

Lemonade sai yhdeksän Grammy-ehdokkuutta ja voitti kaksi palkintoa, parhaan urbaanin nykymusiikkialbumin palkinnon ja vuoden musiikkivideon palkinnon.[56] Pian Grammyjen jaon jälkeen joulukuussa 2016 Beyoncé paljasti Instagramissa odottavansa kaksosia.[57] Kaksoset Rumi ja Sir syntyivät Los Angelesissa 13. kesäkuuta 2017.[58]

Everything Is Love, Homecoming ja Leijonakuningas

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
BERJAYA
Beyoncé Leijonakuninkaan Euroopan ensi-illassa 2019.

Beyoncé oli Coachellan pääesiintyjä huhtikuussa 2018 ja konsertit olivat kunnianosoitus Yhdysvaltojen mustille yliopistoille (HBCU) ja afroamerikkalaiselle kulttuurille.[59] Samana vuonna Beyoncé ja Jay-Z muodostivat The Carters -duon ja julkaisivat kesäkuussa yhteisen albuminsa Everything Is Love On the Run II Tour -kiertueella.[60] Albumin ainoa single ”Apeshit” nousi Billboardin singlelistan sijalle 13.[61] Coachella-festivaalin konserteista kertova dokumentti Homecoming: A Film by Beyoncé julkaistiin Netflixiin 17. huhtikuuta 2019. Samalla julkaistiin livealbumi Homecoming: The Live Album.[62]

Beyoncé antoi äänensä Nala-hahmolle Disneyn uuteen versioon Leijonakuninkaasta, joka sai ensi-iltansa vuonna 2019.[63] Hän oli myös mukana elokuvan soundtrackin teossa.[64] Heinäkuussa 2020 Beyoncé julkaisi elokuvamusikaalin Black Is King, joka sisältää Leijonakuninkaan soundtrackin musiikkivideot.[65] Beyoncé teki ennätyksen vuoden 2021 Grammy-gaalassa eniten palkintoja voittaneena naislaulajana.[66] Hän julkaisi samana vuonna levytyksen ”Be Alive”, joka toimi tunnuskappaleena elokuvalle King Richard: Williamsien tarina. Se toi Beyoncélle uransa ensimmäisen Oscar-ehdokkuuden parhaasta laulusta.[67]

Renaissance ja Cowboy Carter

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
BERJAYA
Beyoncé Renaissance World Tour -kiertueella Lontoossa.

Beyoncé julkisti seitsemännen studioalbuminsa ja albumitrilogian ensimmäisen osan Renaissancen 16. kesäkuuta 2022.[68] Ensimmäinen single ”Break My Soul” julkaistiin neljä päivää myöhemmin ja siitä tuli Beyoncén kahdeksas Hot 100 -listaykkönen.[69]

Renaissance julkaistiin 29. heinäkuuta 2022 ja sai hyvän vastaanoton. Albumi poikkeaa jälleen edeltäjistään ja sisältää 1990-luvun klubikulttuurin ja housen inspiroimaa tanssimusiikkia. Beyoncé teki albumin kunnioituksena mustaihoisille queereille ja otti sen aiheiksi eskapismin ja hedonismin.[70] Toinen single ”Cuff It” oli parhaimmillaan Hot 100 -listan kuudentena.[71] Beyoncé kertoi tehneensä Renaissancen koronaviruspandemian aikana. Pandemia-aikaa hän on kuvaillut musiikillisesti luovimmaksi ajakseen.[72]

Beyoncé aloitti toukokuussa 2023 Renaissance World Tour -kiertueen joka ulottui Pohjois-Amerikkaan ja Eurooppaan. Siitä tuli tuolloin historian tuottoisin naisartistin kiertue.[73] Marraskuussa hän julkaisi kiertuedokumentin Renaissance: A Film by Beyoncé, joka kertoo kiertueen luomisesta ja toteutuksesta. Beyoncé käsikirjoitti, ohjasi ja tuotti elokuvan AMC Theatresin kanssa.[74] Beyoncé voitti yhdeksästä ehdokkuudestaan neljä vuoden 2023 Grammy-gaalassa, mikä teki hänestä eniten Grammyja saaneen artistin.[75]

Beyoncé julkisti albumitrilogian toisen osan ja sen ensimmäiset singlet ”Texas Hold ’Em” ja ”16 Carriages” 11. helmikuuta 2024. [76] ”Texas Hold ’Em” nousi Billboard Global 200 -listan kärkipaikalle.[77] Beyoncé siirtyi albumillaan Cowboy Carter kokonaan uuteen genreen, countryyn. Levy julkaistiin 29. maaliskuuta, ja sitä pidettiin kantrin mustien juurten esiinmarssina sekä unohtumattomana hetkenä kantrimusiikin historiassa. Kokonaisuutena albumi on kuitenkin sekoitus eri musiikkilajeja. Beyoncé sai 2025 Grammy-palkinnot vuoden albumista sekä vuoden kantrialbumista.[78] Hän lähti vuonna 2025 Cowboy Carter Tour -kiertueelle, josta tuli historian tuottoisin kantrikiertue.[79]

Näyttelijänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Destiny’s Childin vuoden 2001 Euroopan kiertue siirtyi, Beyoncé sai tilaa aikatauluunsa ja pääsi kokeilemaan näyttelemistä ensimmäisen kerran. Elokuva oli suoraan televisioon tehty Carmen: A Hip Hopera, jossa hänellä oli päärooli pohjana olleesta musikaalista Carmen. Beyoncé koki tehtävän kasvattaneen häntä ihmisenä, ja arvostelijat tunnustivat hänen näyttelijänkykynsä ja musiikilliset lahjansa. Beyoncé sai pian toisen roolinsa elokuvassa Austin Powers ja kultamuna, jossa hän näytteli Mike Myersin kanssa. Hän oli epäuskoinen taidostaan näytellä komediassa, mutta arvioiden mukaan ”repäisi” suorituksellaan. Foxxyn roolia seurasi vähemmän huomiota saanut Taivaallinen viettelys, jossa Beyoncén vastanäyttelijä oli Cuba Gooding Jr.. Samoihin aikoihin hän teki mainossopimukset L’Oréalin ja Pepsin kanssa. Työtahti kuitenkin uuvutti Beyoncén, ja huolimatta uusista roolitarjouksista hän päätti toistaiseksi keskittyä musiikkiinsa.[80]

Levyttäessään Destiny Fulfilled -albumia Beyoncé otti jälleen elokuvaroolin, viettäen yöt äänitysstudiossa ja päivät Vaaleanpunaisen pantterin kuvauspaikalla. Hänen roolihahmonsa Xania oli Steve Martinin näyttelemän Closeaun ihastuksen kohde. Elokuvan ensi-ilta oli 2006 ja se menestyi taloudellisesti hyvin.[81] Destiny’s Childin jäähyväiskiertueen jälkeen vuonna 2006 Beyoncé tarttui haastavaan elokuvaprojektiin. Hän näytteli laulajatar Deena Jonesin osan musikaalissa Dreamgirls. Beyoncé piti sitä toiveosana, sillä pääsi esittämään Deenaa sekä nuorena että aikuisena. Hän totesi kuitenkin roolin olleen henkisesti rankka. Dreamgirls oli kaupallinen hitti ja kahdeksankertainen Oscar-ehdokas. Se myös toi Beyoncélle mainetta vakavasti otettavana näyttelijänä, vaikka hänellä ei ollut varsinaista alan koulutusta.[82]

Samaan aikaan I Am... Sasha Fiercen levytysten kanssa Beyoncé näytteli laulaja Etta Jamesia elämäkertaelokuvassa Cadillac Records (2008). Rooli toi hänelle NAACP Image Award -ehdokkuuden. Vuoden 2009 trillerissä Obsessed Beyoncé näytteli naista, joka suojelee perhettään aviomiehensä ahdistelijalta. Hänen vastanäyttelijänsä olivat Ali Larter ja Idris Elba. Elokuva sai heikot arviot, ja Beyoncén näyttelijäsuoritusta pidettiin laimeana.[83]

Artistius

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikutteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
BERJAYA
BERJAYA
Beyoncén suurimpiin esikuviin kuuluvat Michael Jackson ja Tina Turner.

Beyoncén keskeinen esikuva on Michael Jackson, jonka konsertissa hän kävi noin viisivuotiaana ja tiesi siitä asti haluavansa esiintyä. Beyoncé ihaili lapsuudessaan myös muun muassa Whitney Houstonia, Tina Turneria ja Diana Rossia, joita hän pitää monipuolisina viihdetaiteilijoina.[84] Hänen muita musiikillisia esikuviaan ovat Prince,[85] Lauryn Hill, Sade[86] Fairuz,[87] Mary J. Blige,[88] Selena,[89] Anita Baker[90] ja Toni Braxton.[91]

Beyoncé on nimennyt Michelle Obaman ja Oprah Winfreyn henkilökohtaisiksi inspiraation lähteikseen.[92][90]

Musiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beyoncé tunnetaan kokeilevista soundeistaan, ja hänen tuotantonsa on suurimmaksi osin r&b-, pop- ja hip hop -musiikkia[93] sisältäen vaikutteita soulista ja funkista.[94] Kolmas albumi I Am... Sasha Fierce sisältää elektropopin vivahteita ja akustisia balladeja, kun taas ensimmäiset albumit Dangerously in Love ja B’Day ovat suoraa hip hop- ja r&b-tyyliä. 4 on puolestaan tyylilajien kirjava sekoitus: funkin, popin ja soulin vaikutteita ammentava albumi sisältää myös elementtejä rockista, reggaesta ja adult contemporarystä. Beyoncé halusi tuoda levyilleen liveinstrumentit, joita ei hänen mielestään enää juuri käytetty 2000-luvun musiikissa.[95] Minimalistinen musiikki inspiroi Beyoncén omaa nimeä kantavaa albumia, jossa hyödynnettiin rikkinäisiä kappalerakenteita ja hylättiin perinteiset pop-rytmit, mikä korosti laulujen tunnelmaa.[96][97] Lemonade taas yhdistää laajemman kirjon erilaisia tyylilajeja, kuten rockia, gospelia, reggaeta, ja bluesia.[98]

Renaissance syventyy diskoon, ballroom-kulttuuriin ja 1990-luvun klubien äänimaailmaan.[99] Cowboy Carter suunniteltiin kantripohjaiseksi albumiksi, joka yhdistelee r&b:tä, poppia, rockia, folkia ja Americanaa.[100] Albumin soundit syntyivät liveinstrumenteilla, joihin kuuluivat pedal steel -kitara, harmonikka, huuliharppu, akustinen kitara ja banjo.[101] Vaikka Beyoncé levyttää pääasiassa englanniksi, hän on julkaissut vuonna 2007 Irreemplazable -EP:n, joka sisältää B’Day -albumin kappaleita espanjaksi käännettyinä. Hänen yhteistyönsä Shakiran kanssa albumin deluxe-version latinotyylisellä kappaleella ”Beautiful Liar” sai laajasti huomiota.[102]

Beyoncén on sanottu uudistaneen musiikkiteollisuutta ”yllätysjulkaisuillaan”, eli hän on julkaissut kokonaisia albumeja yllättäen ja ilman ennakkomarkkinointia. Näihin lukeutuvat muun muassa Beyoncé- ja Lemonade -albumit. Yllätysjulkaisuista tuli Beyoncén aloitteesta musiikkialalla vakiintunut trendi.[103]

Laulunkirjoitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beyoncé alkoi kirjoittaa musiikkia yhdeksänvuotiaana ja oli yhtenä kirjoittajana useimmilla Destiny’s Childin levytyksillä. Soolouralla hänen merkittävimpiä kirjoittajakumppaneitaan ovat olleet hänen serkkunsa Angie Beyincé, Jay-Z ja The-Dream.[104] Beyoncélla on kuitenkin yleensä suuri luova tiimi mukana laulujen teossa. Uran alkuvaiheessa Destiny’s Childin sanoitukset keskittyivät usein naisten voimaannuttamiseen, kuten kappaleissa ”Independent Women” ja ”Survivor”. Suhde Jay-Z:n kanssa sai Beyoncén muuttamaan kirjoitustyyliään entistä kypsempään suuntaan ja hän kuvasi paljon omia kokemuksiaan rakkaudesta. Dangerously in Love on seksuaalinen ja romanttinen levy, ja sitä seurannut B’Day syventyi mustien naisten hengelliseen tyytymättömyyteen, itsearvostukseen ja toimivuuteen. I Am... Sasha Fierce tarkasteli Beyoncén yksityistä minää ja lavapersoona Sashaa. Tupla-albumin ensimmäinen puoli I Am esittelee hänen oman herkkyytensä ja haavoittuvuutensa, Sasha Fierce taas käsittelee hänen lavapersoonansa estottomuutta. Albumi 4 oli rohkeampi ja esitteli Beyoncén ilman alter egoja. Hän käsitteli levyllä muun muassa naisten yhteiskunnallista voimaa ja parisuhteen arkea.[105]

2010-luvulla Beyoncé siirtyi musiikissaan poliittisempaan suuntaan.[106] Lemonade on kertomuksellinen levy, joka käsittelee mustaa feminismiä, puolison uskottomuutta ja sydänsurua.[107] Renaissance ja Cowboy Carter luotiin korostamaan mustien artistien roolia Yhdysvaltain musiikki- ja kulttuurihistoriassa.[108]

Musiikkiarvostelijat ja muut musiikintekijät ovat pitäneet Beyoncéa nerokkaana lauluntekijänä. Muun muassa Caroline Polachek kehui hänen kykyään luoda musiikkia yhdistelemällä ideoita.[109] Tuottaja Sean Garrettin mukaan Beyoncé on ”hyvin tarkka brändinsä suhteen ja hylkää kaiken, mikä tuntuu olevan ristiriidassa sen kanssa.”[110]

Ääni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beyoncé on äänialaltaan mezzosopraano,[111] ja hänen ääntään on kutsuttu yhdeksi populaarimusiikin vaikuttavimmista.[112] Häntä on sanottu vokaaliakrobaatiksi, joka kykenee laulamaan pitkiä, monimutkaisia melismoja ja juoksutuksia.[113]

Beyoncén äänenkäyttö Lemonadella vaihtui aiempien levyjen vibratosta ja staccatosta matalampaan ja käheämpään, mikä korosti albumin tummahkoa sisältöä.[114] Cowboy Carter -albumilla hän laulaa pääasiassa teksasilaisella aksentilla, jota on käyttänyt myös aiemmilla levyillään.[115] Rolling Stone -lehden mukaan Beyoncén äänessä ”kuuluu koko mustan musiikin historia”.[116]

Esiintyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
BERJAYA
Beyoncén vuoden 2023 Renaissance World Tour -kiertueella nähtiin 148 eri asukokonaisuutta.[117]

Beyoncén musiikkivideot ovat tunnettuja ennen kaikkea koreografioista ja tarinankerronnasta. Hänet tunnetaan myös huippuunsa hiotuista, mittavista ja vaativista showkokonaisuuksista, joissa visuaalisuus ja lavasuunnittelu ovat tärkeitä.[117] The Guardian -lehden mukaan Beyoncé kykenee naisartisteista parhaiten hallitsemaan lavaa.[118]

Beyoncé loi lapsena alter egonsa Sasha Fiercen erottaakseen itsensä ja lavapersoonansa, ja hahmo esiteltiin suurelle yleisölle I Am... Sasha Fierce -levyllä. Beyoncé kertoi helmikuussa 2010 luopuvansa alter egosta, koska oli kasvaessaan oppinut hyväksymään itsensä kaikkine epävarmuuksineen. Hänen mukaansa Sasha oli ”liian aggressiivinen, seksikäs ja röyhkeä”.[119]

Julkisuuskuva ja vaikutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tom Ford on kutsunut Beyoncéa ”luonnonvoimaksi, joka säteilee positiivista energiaa”.[120] Vuonna 2012 People -lehti nimesi hänet maailman kauneimmaksi naiseksi ja Complex kaikkien aikojen seksikkäimmäksi naislaulajaksi.[121][122] Beyoncé nousi 2000-luvun alun heroin chic -aikakaudella uudenlaiseksi kauneusihanteeksi, ja hänestä tuli kurvikkaan ja naisellisen vartalotyypin keulakuva. Hän on myös tunnustettu tyyli-ikoni, joka tunnetusti yhdistää asuissaan haute couturen ja katumuodin. Esimerkiksi metallinhohtoinen kangas ja cowboy-tyyli nousivat trendeiksi hänen myötään.[123]

Beyoncén julkisuuskuva on kontrolloitu, salaperäinen ja majesteettinen, mikä erottaa hänet useimmista nykyajan helposti lähestyttävistä supertähdistä. Hän ei esimerkiksi jaa päivittäistä arkeaan sosiaalisessa mediassa eikä anna perinteisiä tv- tai lehtihaastatteluja kuin harvoin. Hän on siviilissä ystävällinen, mutta ylläpitää tiettyä etäisyyttä ja saavuttamattomuutta, ja vaatii työssään täydellisyyttä muilta ja itseltään. Omien sanojensa mukaan hänelle on tärkeää pyrkiä aina paremmaksi artistiksi, jotta voi antaa itsestään kaiken faneilleen. Beyoncé on usein leimattu mediassa diivaksi, jota hän itse pitää ”bisneksentekijän naispuolisena versiona”.[29]

Beyoncélla on merkittävä kulttuurinen ja poliittinen vaikutus. Hän juhlistaa afroamerikkalaista kulttuuria ja identiteettiä sekä on vahva feminismin, voimaantumisen ja naisten itsenäisyyden ja omanarvontunnon puolestapuhuja. Anna-lehti on kutsunut häntä ”kunnianhimon kuningattareksi”.[124]

Beyoncé vaalii yksityisyyttään ja tuo perhe-elämäänsä julkisuuteen vain sen verran kuin katsoo oikeaksi.[125]

Hyväntekeväisyys ja yritykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beyoncé tekee monenlaista hyväntekeväisyystyötä vuonna 2013 perustamansa BeyGood Foundationin kautta. Siihen kuuluvat esimerkiksi taloudellisen tasa-arvon edistäminen, tyttöjen koulutus ja katastrofiapu.[126]

Beyoncé perusti vuonna 2004 yhdessä äitinsä kanssa muotimerkki House of Deréonin, jonka vaikutteet tulevat hänen äitinsä ja isoäitinsä 1940- ja 1970-luvun tyyleistä.[127] Hän omistaa lisäksi levy-yhtiö Parkwood Entertainmentin, urheiluvaatemerkki Ivy Parkin, hiustenhoitomerkki Cécredin sekä yhdessä LVMH:n kanssa kehitetyn alkoholijuomamerkin Sir Davis.[128]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beyoncé on naimisissa yhdysvaltalaisen rap-artisti ja tuottaja Jay Z:n kanssa. Pari alkoi seurustella vuonna 2001 ja avioitui 2008.[129] Pariskunnan pettämiskohu paljastui vuonna 2017, kun Jay-Z kertoi haastattelussa olleensa uskoton. Beyoncé ei ole kommentoinut asiaa julkisesti, mutta purki uskottomuuden aiheuttamat vihan ja pettymyksen tunteet musiikkiinsa ja pääsi lopulta asian yli.[52]

Beyoncé paljasti Life Is But a Dream -dokumentissa kokeneensa keskenmenon kaksi vuotta ennen esikoisensa syntymää. Hän pakeni menetyksen tuomaa surua äänitysstudioon musiikin pariin. Beyoncélla ja Jay-Z:lla on vuonna 2012 syntynyt tytär ja vuonna 2017 syntyneet kaksoset.[130]

Beyoncé ryhtyi tiukalle ruokavaliolle päästäkseen eroon raskauskiloistaan ja pysyäkseen kunnossa kiertueilla. Hänen oli tällöin luovuttava suosikkiruuistaan, kuten Popeyesin friteeratusta kanasta.[131] Nykyisin hän noudattaa niin kutsuttua Greenprint-dieettiä.[132]

Merkitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beyoncéa pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista esiintyjistä ja 2000-luvun vaikutusvaltaisimmista populaarikulttuurin ikoneista.[124]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Beyoncén diskografia
Katso myös: Destiny’s Childin diskografia

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
2001Carmen: A Hip HoperaCarmen Brown
2002Austin Powers ja kultamunaAustin Powers in GoldmemberFoxxy Cleopatra
2003Taivaallinen viettelysThe Fighting TemptationsLilly
2006Vaaleanpunainen pantteriThe Pink PantherXania
DreamgirlsDeena Jones
2008Cadillac RecordsEtta James
2009ObsessedSharon Charles
2013Salainen valtakuntaEpickuningatar Tara (äänirooli)
2019LeijonakuningasThe Lion KingNala (äänirooli)
2022Mufasa: LeijonakuningasMufasa: The Lion King

Dokumentit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiertueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteiskiertueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parfyymit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Heat (2010)
  • Heat Ultimate Elixir (2010)
  • Heat Rush (2011)
  • Pulse (2011)
  • Pulse: Summer Edition (2012)
  • Midnight Heat (2012)
  • Pulse NYC (2013)
  • Rise (2014)
  • Cé Noir (2023)

Huomionosoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Queenslandin Atherton Tablelandista Australiasta vuonna 1981 löytynyt paarmalaji Scaptia beyonceae on nimetty Beyoncé Knowlesin mukaan.[133][134]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Harry Styles voitti vuoden albumin Grammyn – poptähti Beyoncesta tuli eniten Grammy-palkintoja koskaan voittanut Yle uutiset. 6.2.2023. Viitattu 6.2.2023.
  2. ↑ Dijon, Honey: Beyoncé: The 100 Most Influential People of 2023 Time. 13.4.2023. Viitattu 21.9.2025. (englanniksi)
  3. ↑ Pointer 2014, s. 2–4.
  4. ↑ Pointer 2014, s. 4–9.
  5. ↑ Pointer 2014, s. 16, 17.
  6. ↑ Pointer 2014, s. 17–20.
  7. ↑ Pointer 2014, s. 24–26.
  8. ↑ Pointer 2014, s. 30–32.
  9. ↑ Robinson, Lisa: Above and Beyoncé Vanity Fair. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  10. ↑ Pointer 2014, s. 26–29.
  11. ↑ Walthall, Catherine: How Destiny’s Child Got Its Name American Songwriter. 8.7.2022. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  12. ↑ Pointer 2014, s. 37, 38, 40.
  13. ↑ Pointer 2014, s. 42–45.
  14. ↑ Pointer 2014, s. 45.
  15. ↑ Pointer 2014, s. 81, 82.
  16. ↑ Pointer 2014, s. 39, 62.
  17. ↑ Pointer 2014, s. 83, 84.
  18. ↑ Pointer 2014, s. 90, 91.
  19. ↑ Beyoncé Chart History (Billboard Hot 100) Billboard. Viitattu 4.4.2026. (englanniksi)
  20. ↑ Pointer 2014, s. 96, 97, 102, 103.
  21. ↑ Pointer 2014, s. 99.
  22. ↑ Pointer 2014, s. 115, 119, 122.
  23. ↑ Pointer 2014, s. 126–128, 137.
  24. ↑ Pointer 2014, s. 143–145, 150.
  25. ↑ Pointer 2014, s. 146, 156.
  26. ↑ Pointer 2014, s. 164–167.
  27. ↑ Pointer 2014, s. 172.
  28. ↑ Pointer 2014, s. 177–180.
  29. 1 2 Pointer 2014, s. 179.
  30. ↑ Pointer 2014, s. 188–195.
  31. ↑ Pointer 2014, s. 203, 212, 214.
  32. ↑ Pointer 2014, s. 219, 220.
  33. ↑ Pointer 2014, s. 228.
  34. ↑ Beyoncé breaks spotify record as ’4’ hits a billion streams 5.2.2018. MTV News. Arkistoitu 27.10.2021. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  35. ↑ Pointer 2014, s. 233.
  36. ↑ Pointer 2014, s. 264.
  37. ↑ Pointer 2014, s. 270.
  38. ↑ Beyonce Gives Fans the ‘Ugly Cry’ for Last ‘Mrs. Carter World Tour’ Show Vibe. 28.3.2014. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  39. ↑ Hallamaa, Teemu: Pop-tähti Beyoncé yllätti julkaisemalla uuden levyn ilman ennakkovaroitusta Yle. 13.12.2013. Viitattu 5.4.2026.
  40. ↑ Pointer 2014, s. 283.
  41. ↑ Pointer 2014, s. 284–288.
  42. ↑ Lang, Cady: How Beyoncé Changed the Music Industry Time. 28.3.2024. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  43. ↑ Pointer 2014, s. 282.
  44. ↑ Grammys 2015: Beyonce among the early winners 8.2.2015. CBS News. Viitattu 5.4.2026.
  45. ↑ Pointer 2014, s. 293.
  46. ↑ Anton Vanha-Majamaa: Analyysi: Beyoncélla menee paremmin kuin koskaan – suosiosta ei juuri puhuta, koska Taylor Swift dominoi Yle. 2.1.2024. Viitattu 21.7.2026.
  47. ↑ Elgot, Jessica: Beyoncé unleashes Black Panthers homage at Super Bowl 50 The Guardian. 8.2.2016. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  48. ↑ Stutz, Colin: Beyonce Posts Video Teaser for ’Lemonade’ Project: Watch Billboard. 16.4.2016. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  49. ↑ Malkin, Marc: Beyonce to Release Audio of ‘Lemonade’ Film Across All Music Streaming Platforms (Exclusive) Variety. 17.4.2019. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  50. ↑ Beyonce Releases New Album ’Lemonade’ on Tidal Billboard. 23.4.2016. Viitattu 5.4.2026.
  51. ↑ Mendizabal, Amaya: All 12 of Beyonce’s ‘Lemonade’ Tracks Debut on Hot 100 The Hollywood Reporter. 2.5.2016. Viitattu 5.4.2026.
  52. 1 2 Pullinen, Jussi: Kun kumppani pettää, se tekee kipeää, mutta siitä selviää ja silti voi tehdä vallankumouksen, julistaa Beyoncé Helsingin Sanomat. 26.4.2016. Viitattu 15.2.2024.
  53. ↑ Jay Z myönsi New York Timesille pettäneensä Beyoncéa Iltalehti. 30.11.2017. Viitattu 22.7.2026.
  54. ↑ Rys, Dan Ajankohta = 25.4.2017: Beyonce’s ’Lemonade’ Highest-Selling Album Globally of 2016; Drake Lands Top Song: IFPI Billboard. Viitattu 5.4.2026.
  55. ↑ Kinnunen, Aleksi: Naisten ylpeä vapautusjuhla ja huikea stadionshow – näin upea oli Beyoncé Lontoossa Helsingin Sanomat. 7.7.2016. Viitattu 15.2.2024.
  56. ↑ Lewis, Hilary: Grammy Snubs: Beyonce Goes Two-for-Nine as Kanye West, Rihanna, Justin Bieber Shut Out The Hollywood Reporter. 12.2.2017. Viitattu 5.4.2026.
  57. ↑ Jamieson, Amber: Beyoncé announces she's pregnant with twins The Guardian. 1.2.2017. Viitattu 5.4.2026. (englanniksi)
  58. ↑ Kelly, Aoife: Beyonce opens up about emergency caesarean after one of her twins’ hearts 'paused a few times’ Irish Independent. 21.4.2019. Viitattu 5.4.2026.
  59. ↑ Barlow, Eve: Beyoncé at Coachella review – greatest star of her generation writes herself into history The Guardian. 15.4.2018. Viitattu 11.4.2026.
  60. ↑ Jättiyllätys! Beyoncé ja Jay-Z julkaisivat yhteisen albumin mtvuutiset.fi. 18.6.2018. Viitattu 29.2.2024.
  61. ↑ Trust, Gary: XXXTentacion’s ’Sad!’ Vaults From No. 52 to No. 1 on Billboard Hot 100 Following Rapper/Singer’s Death Billboard. 25.6.2018. Viitattu 11.4.2026.
  62. ↑ Onninen, Oskari: Beyoncé iskee poliittiseen saumaan, jossa mustaa joukkovoimaa julistamalla on mahdotonta epäonnistua, mutta onko hänen identiteettipolitiikkansa uskottavaa? Helsingin Sanomat. 26.4.2019. Viitattu 24.12.2024.
  63. ↑ Kroll, Justin: Beyonce Confirms Role as Nala in Disney’s Live-Action ’The Lion King’ Variety. 1.11.2017. Viitattu 2.11.2017.
  64. ↑ Minsker, Evan: Listen to Beyoncé’s Song ”Spirit” From New Lion King Album Pitchfork. 9.7.2019. Viitattu 24.12.2024.
  65. ↑ Spangler, Todd: Beyoncé Visual Album ‘Black Is King’ Coming to Disney Plus Variety. 28.6.2020. Viitattu 11.4.2026.
  66. ↑ Hart, Otis: Beyoncé Reigns And Billie Eilish Repeats At 2021 Grammy Awards 15.3.2021. NPR. Viitattu 11.4.2026.
  67. ↑ Hussey, Allison; Monroe, Jazz: Beyoncé and Billie Eilish Nominated for Best Original Song at 2022 Oscars Pitchfork. 8.2.2022. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  68. ↑ Kreps, Daniel: Beyoncé Announces Seventh Album ’Renaissance’ Rolling Stone. 16.6.2022. Viitattu 11.4.2026.
  69. ↑ Trust, Gary: Beyonce Joins Paul McCartney & Michael Jackson for This Hot 100 Milestone – As a Solo Artist & with a Group Billboard. 5.7.2022. Viitattu 11.4.2026.
  70. ↑ Matos, Michaelangelo: Beyoncé’s ‘Renaissance’ Embodies Decades of Dance Music. Here’s a Guide The New York Times. 29.7.2022. Viitattu 11.4.2026.
  71. ↑ Trust, Gary: ’Cuff It’ Becomes Beyonce’s Longest-Charting Solo Hot 100 Hit Billboard. 11.4.2023. Viitattu 11.4.2026.
  72. ↑ Mier, Tomás: Beyoncé Hints at More Music While Revealing ’Renaissance’ First Act of Three-Part Project Rolling Stone. 28.7.2022. Viitattu 11.4.2026.
  73. ↑ Minsker, Evan; Hussey, Allison: Beyoncé Announces Renaissance World Tour Pitchfork. 1.2.2023. Viitattu 11.4.2026.
  74. ↑ Asmelash, Leah: Everything you need to know about Beyoncé’s ’Renaissance’ movie CNN. 28. marraskuuta 2023.
  75. ↑ Lee, Benjamin: Beyoncé breaks record for artist with most Grammys in historic ceremony The Guardian. 6.2.2023. Viitattu 11.4.2026.
  76. ↑ Kantrivaikutteet vyöryvät popin valtavirtaan, ja sen todistavat Beyoncén uudet kappaleet Helsingin Sanomat. 12.2.2024. Viitattu 21.10.2024.
  77. ↑ Millman, Ethan: Beyoncé’s Country Music Song ’Texas Hold ’Em’ Just Gave Her a Ninth Solo Number One Rolling Stone. 26.2.2024. Viitattu 11.4.2026.
  78. ↑ Mikkilä, Lotta: Joskus parhaan on pakko voittaa, ja niin kävi myös Beyoncélle Grammy-gaalassa Helsingin Sanomat. 3.2.2025. Viitattu 21.7.2026.
  79. ↑ Blistein, Jon: Beyoncé’s ’Cowboy Carter’ Tour Is the Highest-Crossing Country Tour Ever Rolling Stone. 28.7.2025. Viitattu 11.4.2026. (englanniksi)
  80. ↑ Pointer 2014, s. 74–77.
  81. ↑ Pointer 2014, s. 107.
  82. ↑ Pointer 2014, s. 122–124, 134.
  83. ↑ Pointer 2014, s. 153, 176, 177.
  84. ↑ Pointer 2014, s. 73, 86, 182.
  85. ↑ 15 Musicians Inspired By Prince’s One-of-a-Kind Style GQ. 21.4.2016. Viitattu 3.5.2026.
  86. ↑ Beyoncé picks her favourite songs, from Lauryn Hill to Sade 16.6.2020. BBC News. Viitattu 3.5.2026.
  87. ↑ Beyonce pays tribute to the Middle East with Arab designers, musical choices at Dubai show Arab News. 22.1.2023. Viitattu 3.5.2026.
  88. ↑ Bennett, Jessica: 10 Singers Directly Influenced By Mary J. Blige: Beyoncé, Monica, And More Vibe. 11.1.2024. Viitattu 3.5.2026.
  89. ↑ Serratos, Christian: All of the Ways Selena Quintanilla Has Inspired Today’s Stars People. 31.3.2020. Viitattu 3.5.2026.
  90. 1 2 Watson, Margeaux: Beyonce tells us about her influences Entertainment Weekly. 1.9.2006. Arkistoitu Viitattu 3.5.2026.
  91. ↑ Calcagno, Michael; Denis, Kyle: Here Are All the Shout-Outs on Beyoncé’s ’Break My Soul (The Queens Remix)’ Billboard. 16.8.2022. Viitattu 3.5.2026.
  92. ↑ Oppenheim, Maya: Video surfaces of Michelle Obama celebrating at Beyoncé’s birthday party The Independent. 24.7.2017. Viitattu 3.5.2026.
  93. ↑ Pearce, Sheldon: Beyoncé, The Rapper Pitchfork. 12.10.2017. Viitattu 3.5.2026.
  94. ↑ What Is Beyoncé’s Definitive Album? The New York Times. 25.7.2022. Viitattu 3.5.2026.
  95. ↑ Pointer 2014, s. 156, 203.
  96. ↑ Paunescu, Delia: So, How Did They Keep Beyoncé Secret? Vulture. 14.12.2013. Viitattu 3.5.2026.
  97. ↑ Hampp, Andrew: Beyonce, Beyonce: Track-by-Track Review Billboard. 13.12.2013. Viitattu 3.5.2026.
  98. ↑ Lordi, Emily J.: Beyoncé’s Other Women: Considering The Soul Muses Of Lemonade The Fader. 6.5.2016. Viitattu 3.5.2026.
  99. ↑ Hall, James: Beyoncé, Renaissance review: forget the politics and party with this vast superclub of an album 29.7.2022. The Daily Telegraph. Viitattu 3.5.2026.
  100. ↑ Shepherd, Julianne Escobedo: Beyoncé: Cowboy Carter Album Review Pitchfork. 1.4.2024. Viitattu 3.5.2026.
  101. ↑ Carter, Ashleigh: 7 Things to Know About Beyoncé’s Cowboy Carter Album Teen Vogue. 30.3.2024. Viitattu 3.5.2026.
  102. ↑ Pointer 2014, s. 141.
  103. ↑ Beyoncé julkaisi yllätyssinglen Helsingin Sanomat. 5.7.2026. Viitattu 13.7.2026.
  104. ↑ Pointer 2014, s. 127.
  105. ↑ Pointer 2014, s. 167, 214.
  106. ↑ Robinson, Zandria F.: How Beyonce’s ’Lemonade’ Exposes Inner Lives of Black Women Rolling Stone. 28.4.2016. Viitattu 3.5.2026. (englanniksi)
  107. ↑ Hawkes, Rebecca: Beyoncé’s new album: why is it called Lemonade, what do the lyrics mean, plus all you need to know The Daily Telegraph. 4.5.2016. Viitattu 3.5.2026.
  108. ↑ Crumpton, Taylor: ’Renaissance’ Is a Love Letter to The Black Queer Roots of Dance Music Essence. 29.7.2022. Viitattu 3.5.2026.
  109. ↑ Maher, Natalie: It’s Caroline Polacheck’s Dream World; We Just Live in It Harper’s Bazaar. 27.3.2020. Viitattu 3.5.2026.
  110. ↑ Nelson, Keith Jr.: Sean Garrett reveals what’s “specifically special” about Beyoncé’s songwriting process 10.4.2020. Revolt. Viitattu 3.5.2026.
  111. ↑ Critic of Music: Vocal Range and Profile: Beyonce www.criticofmusic.com. 26.01.13. Critic of Music. Viitattu 4.5.2016.
  112. ↑ Rosen, Jody: Beyoncé: The Woman on Top of the World The New York Times. 3.6.2014. Viitattu 5.7.2026.
  113. ↑ Critic of Music: Vocal Range and Profile: Beyonce www.criticofmusic.com. 26.1.2013. Critic of Music. Viitattu 4.5.2016.
  114. ↑ Kot, Greg: Review: Beyonce’s ’Lemonade’ contains singer’s most fully realized music yet The Ledger. 26.4.2016. Viitattu 5.7.2026.
  115. ↑ Caldwell, Conor: The genius of Cowboy Carter is Beyoncé’s accent – a musicologist explains The Conversation. 30.4.2024. Viitattu 5.7.2026.
  116. ↑ The 200 Greatest Singers of All Time Rolling Stone. 1.1.2023. Viitattu 5.7.2026.
  117. 1 2 Bennett, Jessica: Every Single Beyoncé Renaissance World Tour Costume And Outfit, Ranked Vibe. 2.10.2023. Viitattu 13.7.2026. (englanniksi)
  118. ↑ Ellen, Barbara: She’s a woman of two halves The Guardian. 24.5.2009. Viitattu 13.7.2026.
  119. ↑ Pointer 2014, s. 191.
  120. ↑ Pointer 2014, s. 201.
  121. ↑ People: Hän on maailman kaunein nainen Ilta-Sanomat. 25.4.2012. Viitattu 15.7.2026.
  122. ↑ Nostro, Lauren: The 100 Hottest Female Singers of All Time Complex. 10.12.2012. Viitattu 15.7.2026.
  123. ↑ From Stage to Street: How Beyoncé Is Shaping the Trend Landscape Vogue College. 16.4.2024. Viitattu 22.7.2026.
  124. 1 2 Beyoncé on kunnianhimon kuningatar – näin menestys on rakennettu Anna. 5.8.2021. Viitattu 13.7.2026.
  125. ↑ Beyoncé Says It’s ”Not Easy” Raising 3 Kids with Normalcy InStyle. 10.9.2024. Viitattu 20.7.2026.
  126. ↑ Beyoncé and Jay-Z’ Philantrophic Impact: A New Generation of Philantrophic Leaders Bridge Philantrophic Consulting. 2.12.2025. Viitattu 22.7.2026.
  127. ↑ Pointer 2014, s. 111.
  128. ↑ Moët Hennessy and Beyoncé Knowles-Carter Launch Groundbreaking New Whisky – SirDavis - LVMH www.lvmh.com. Viitattu 21.10.2024.
  129. ↑ Beyoncé and JAY-Z's Relationship: A Detailed Timeline People. Viitattu 8.4.2024. (englanniksi)
  130. ↑ Pointer 2014, s. 239, 240.
  131. ↑ Pointer 2014, s. 63, 243.
  132. ↑ Laulaja Beyoncén hittidieetti leviää kulovalkean tavoin Iltalehti. 9.10.2020. Viitattu 22.7.2026.
  133. ↑ Leminen, Teemu: Beyoncé-paarma nimettiin peräpään perusteella Helsingin Sanomien NYT-viikkoliitteen verkkoversio. 13.1.2012. Viitattu 13.1.2012.
  134. ↑ Atherton, Ben: CSIRO unveils bootylicious Beyonce fly ABC News. 13.1.2012. Viitattu 13.1.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Beyoncé&oldid=24131258”