close
Siirry sisältöön

Amintore Fanfani

Wikipediasta
Amintore Fanfani
BERJAYA
Italian pääministeri
17. huhtikuuta 1987 – 28. heinäkuuta 1987
Presidentti Francesco Cossiga
Edeltäjä Bettino Craxi
Seuraaja Giovanni Goria
1. joulukuuta 1982 – 4. elokuuta 1983
Presidentti Sandro Pertini
Edeltäjä Giovanni Spadolini
Seuraaja Bettino Craxi
26. heinäkuuta 1960 – 21. kesäkuuta 1963
Presidentti Giovanni Gronchi
Antonio Segni
Varapääministeri Attilio Piccioni
Edeltäjä Fernando Tambroni
Seuraaja Giovanni Leone
1. heinäkuuta 1958-15. helmikuuta 1959
Presidentti Giovanni Gronchi
Varapääministeri Antonio Segni
Edeltäjä Adone Zoli
Seuraaja Antonio Segni
18. tammikuuta 1954 – 10. helmikuuta 1954
Presidentti Luigi Einaudi
Edeltäjä Giuseppe Pella
Seuraaja Mario Scelba
Henkilötiedot
Syntynyt6. helmikuuta 1908
Pieve Santo Stefano
Kuollut20. marraskuuta 1999 (91 vuotta)
Rooma
Tiedot
Puolue Italian kristillisdemokraattinen puolue

Amintore Fanfani (6. helmikuuta 1908 – 20. marraskuuta 1999) oli italialainen poliitikko ja kirjailija. Hän edusti sodan jälkeen kristillisdemokraattista puoluetta (Democrazia Cristiana), kuuluttuaan sitä ennen 1930-luvun alusta fasistipuolueeseen.[1]

Hän toimi viisi eri kertaa Italian pääministerinä vuosina 1954, 1958–1959, 1960–1963, 1982–1983 ja 1987. Fanfani oli myös viisinkertainen senaatin puheenjohtaja vuosina 1968–1973, 1976–1982 ja 1985–1987.

Hän oli 1965–1966 YK:n yleiskokouksen puheenjohtaja. Fanfani toimi myös virkaatekevänä tasavallan presidenttinä kaksi kertaa, vuonna 1971 yhdeksän päivän ajan ja vuoden 1978 kesällä 25 päivää.

Fanfani oli koulutukseltaan kansantaloustieteen tohtori. 1930-luvulla hän julkaisi useita kansantaloutta ja politiikkaa sivuavia teoksia. Sodan aikana hän pakeni Sveitsiin 17. syyskuuta 1943, saksalaisten komennettua kaikki miehittämällään alueella olevat italialaiset sotilaat ilmoittautumaan palvelukseen.[1] Palattuaan 1945 hän alkoi osallistua kristillisdemokraattien liberaalin siiven toimintaan. Puoluetoimistotehtävistä hänet nostettiin 1947 de Gasperin hallituksen työ- ja sosiaaliministeri, mistä alkoi hänen monipuolinen ministeriuransa. 1951 hänet nimitettiin maatalousministeriksi, 1953 sisäasiainministeriksi ja 1954 ensi kertaa pääministeriksi.[2] Fanfanin kristillisdemokraattinen hallitus nimitettiin 18. tammikuuta 1954 ja se jätti eronpyyntönsä alle kaksi viikkoa myöhemmin 30. tammikuuta.[3]

Presidentti Giovanni Leone nimitti Fanfanin Italian senaatin elinikäiseksi jäseneksi (senatore a vita) vuonna 1972 mikä on nähty hyvityksenä siitä että Fanfanin yritys tulla valituksi presidentiksi edellisenä vuonna oli epäonnistunut, jolloin hänen oli pakko luovuttaa ehdokkuutensa juuri Leonelle.[1] Fanfani jatkoi työtä senaatissa kuolemaansa saakka.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 Formigoni, Guido: Fanfani, Amintore Dizionario Biografico degli Italiani. 2017. Viitattu 13.12.2018. (italiaksi)
  2. ↑ Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 49. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
  3. ↑ Harjulehto, Seppo: Mitä Missä Milloin 1955, s. 23. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1954.
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: it:Amintore Fanfani  –  (Versio 13.2.2011)
Italian presidentin lippu
Italian presidentit

De Nicola • Einaudi • Gronchi • Segni • Merzagora* • Saragat • Leone • Fanfani* • Pertini • Cossiga • Spadolini* • Scalfaro • Mancino* • Ciampi • Napolitano • Grasso* • Mattarella
* väliaikainen

Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Amintore_Fanfani&oldid=23393422”