close
Siirry sisältöön

Jarkko Eve

Lisää linkkejä
Wikipediasta
Jarkko Eve
Eve vuonna 2008
Eve vuonna 2008
Henkilötiedot
Syntynyt6. heinäkuuta 1963 (ikä 62)
Ammatti Muusikko, lauluntekijä, säveltäjä
Muusikko
Taiteilijanimi Eve
Aktiivisena 1978–
Yhtyeet Dingo (1983–1984 ja 2002–2008)
Remu plays Hurriganes (1993–1994)
Redclouds (2003)
MAC
Jeve kelaa
Rebel
Aiheesta muualla
BERJAYA
Löydä lisää muusikoitaMusiikin teemasivulta

Jarkko Juhani Eve (s. 6. heinäkuuta 1963 Pori) on suomalainen muusikko. Hän tuli tunnetuksi Dingon alkuperäisenä basistina. Eve erosi yhtyeestä pian Dingon esikoisalbumin Nimeni on Dingo julkaisun jälkeen vuonna 1984 ja julkaisi seuraavana vuonna ensimmäisen sooloalbuminsa. Even soolouran tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa ”Rankkasateessa” ja ”Alaston kaupunki”.

Eve palasi Dingoon takaisin vuosiksi 2002–2008. Dingon ja soolouransa lisäksi Eve on soittanut muun muassa Remu plays Hurriganes-kokoonpanossa ja Redcloudsissa. Hän on tehnyt yhteistyötä myös Tommi Läntisen ja Dave Lindholmin kanssa. Eve asuu Helsingissä.[1]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jarkko Eve syntyi ja vietti lapsuutensa Porissa. Hän on kertonut aloittaneensa kitaransoiton ollessaan 12–13-vuotias. Hänen ensimmäinen musiikillinen esikuvansa oli Hurriganes.[2]

1970- ja 1980-lukujen vaihteessa Jarkko Eve soitti useissa porilaisissa yhtyeissä. Even ensimmäinen yhtye oli punk rock-vaikutteinen Rebel, joka perustettiin vuonna 1978.[3] Yhtye osallistui Rockin SM-kisoihin vuonna 1979.[2]

1980-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoteen 1981 asti Eve soitti MAC-yhtyeessä yhdessä Pepe (kitara) ja Jippo Laaksosen (rummut) kanssa, mutta erosi yhtyeestä samana vuonna. Hänen tilalleen MAC-yhtyeeseen liittyi Neumann.[2] MACin jälkeen Eve perusti yhtyeen nimeltä Jeve kelaa.[4]

Even ensimmäiset yhtyeet eivät saavuttaneet suurempaa suosiota ja Eve harkitsi musiikkiuransa lopettamista. Suunnitelmiin tuli muutos, kun vuonna 1983 Eve liittyi Dingon basistiksi. Yhtye teki läpimurtonsa heti tammikuussa 1984 julkaistun ”Sinä ja minä” -singlen jälkeen.[2]

Jarkko Eve soitti Dingon esikoisalbumilla Nimeni on Dingo (1984) ja laulaa albumilla kappaleen ”Lähden taas”, jonka oli myös säveltänyt ja sanoittanut. Dingon menestyksestä huolimatta Eve erosi yhtyeestä heinäkuussa 1984 musiikillisten erimielisyyksien vuoksi ja lähti soolouralle.[1]

Vuonna 1985 Eve julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Eve, joka myi kultaa.[5] Albumin julkaisun myötä Eve aloitti soolokiertueen ja hänen taustayhtyeessään soittivat Hombre Lampinen (kitara) ja Seppo Suhonen (rummut). Samana vuonna Eve muutti Porista Helsinkiin.[6]

Vuonna 1986 julkaistiin albumi Laulava muukalainen. Vuosien 1986–1987 kiertuekokoonpanossa vaikuttivat Ming Sumen (koskettimet), Marko Kainulainen (rummut), Stenu Määttänen (basso) ja Hombre Lampinen (kitara). Yhtye oli kiertueella pitkään, kunnes yhtyeen jäsenet Eveä ja Sumenia lukuun ottamatta perustivat Boycottin yhdessä Tommi Läntisen kanssa.

Even kolmas sooloalbumi Saura julkaistiin vuonna 1987.[2] Keikkakokoonpanossa soittivat Jari Paulamäki (basso), Markku Petander (kitara), Kai Koski (rummut) sekä Puke Kataja (kosketinsoittimet). Keväällä 1988 soitettiin viimeinen keikka Vanhalla ylioppilastalolla, Helsingissä. Samana vuonna Eve lähti kiertämään Aasiaa.[2]

1990-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomeen palatessaan Eve perusti siirtomaatavarakaupan Porvooseen. Kesällä 1992 Eve ystävystyi Remu Aaltosen kanssa, ja vuotta myöhemmin Remu perusti Remu plays Hurriganes -yhtyeen, joka julkaisi vuonna 1994 Roadrunner Tour -livealbumin. Kiertue alkoi 1993 ja kokoonpanossa Eve soitti kitaraa Tatu Mannbergin kanssa. Yhtye keikkaili niin Suomessa kuin Ruotsissakin, kunnes vuonna 1994 Eve lähti jälleen Intiaan.[2]

Vuonna 1994 Eve muutti Porvoosta Tampereelle. Vuonna 1995 ilmestyi uusi albumi Kuun poika Luca. Keikoilla soittivat Hombre Lampinen (kitara), Ari Toikka (rummut), Sami Ruusukallio (basso), Satu Pohja (taustalaulu) ja Tapio Siitonen (koskettimet). Yhtyeen hajottua 1996 Eve keikkaili perulaisen Mike Ortizin kanssa "Eve Duo" -nimellä vuoteen 1998. Samana vuonna Even 20 Suosikkia – Rankkasateessa -kokoelmalevy julkaistiin. Kokoelmalevy sisälsi musiikkia hänen neljältä studioalbumiltaan vuosilta 1985–1995.

2000-luvulta eteenpäin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eve muutti takaisin synnyinkaupunkiinsa Poriin vuonna 2000.[2] Vuonna 2002 Eve aloitti duo-keikat Pertti Neumannin kanssa. Eve esiintyi Dingon erikoiskokoonpanossa Tallinnassa 31. joulukuuta 2002. Kyseessä oli Even ensimmäinen esiintyminen Dingossa 18 vuoteen.[1] Vuonna 2003 Eve soitti Redclouds-kokoonpanossa Dave Lindholmin ja Matti A. Takalan kanssa.[2] Vuonna 2004 Dingo lähti kiertueelle uudella kokoonpanolla Neumannin ja Even johdolla.[7] Vuonna 2005 julkaistiin Dingon uusi albumi Purppuraa. Albumilla on kaksi Even tekemää ja laulamaa kappaletta.

Heinäkuussa 2008 Eve ilmoitti eroavansa Dingosta ja keskittyvän jatkossa soolouraansa. Viimeisen keikkansa Dingon kanssa Eve soitti 27. heinäkuuta Nokialla Tapsan tahdit -tapahtumassa. Even tilalle yhtyeeseen liittyi Vesa Kuhlman.[8] Dingosta eroamisen jälkeen Eve julkaisi kaksi soolosingleä vuosina 2009 ja 2010.[9]

Eve muutti 2010-luvun puolivälissä Yhdysvaltoihin ja laittoi musiikkiuransa tauolle. Hän muutti Suomeen takaisin juuri ennen koronapandemian puhkeamista. Eve aloitti uuden musiikin julkaisun vuonna 2023.[1] Uran viides sooloalbumi Viimeinen mohikaani julkaistiin 27. maaliskuuta 2026.[10] Alun perin Even oli tarkoitus julkaista uusi studioalbumi 60-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi kesällä 2023, mutta albumin julkaisu viivästyi.[11] Viimeisen mohikaanin julkaisun jälkeen Eve lähtee soolokiertueelle. Kiertuekokoonpanossa soittavat laulaja-bassokitaristi Even lisäksi kitaristi Jimmy Westerlund, rumpali Anssi Nykänen ja ja kosketinsoittaja Marko Kataja.[12]

Dingolle tehtyjen kappaleiden ja oman soolotuotannon lisäksi Eve on tehnyt kappaleita myös muun muassa Boom-yhtyeelle[13][14] ja Sami Kuroselle.[15]

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit

Kokoelmat

Singlet

  • ”Rankkasateessa” / ”Tuhat yötä” (1985) (7- ja 12-tuumaisena singlenä)
  • ”Alaston kaupunki” / ”Nico” (1985)
  • ”Intiaani” / ”Odota” (1985) (7- ja 12-tuumaisena singlenä)
  • ”Huuda mua” / ”Kuiskausten silta” (1986)
  • ”Viimeinen syksy” / ”Eksyneen toive” (1986)
  • ”Ilman sua” / ”Saura” (1987)
  • ”Gotta Move” / ”Peace & Love” (1987)
  • ”Jos sä rakastat” (1995)
  • ”Kuun poika Luca” (1996)
  • ”Tähdenlento” (2009)
  • ”Joutsenet” (2010)
  • ”Löytötavaraa” (2023)
  • ”Thelma & Louis” (2023)
  • ”Kallion katuvalot” (2023)
  • ”Kahleeton” (2023)
  • ”Liekki” (2024)
  • ”Suosikin julisteessa” (2024)
  • ”Älä vaienna kipua” (2026)

Mukana albumeilla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Dingo: Nimeni on Dingo (1984) (bassokitara ja taustalaulu, laulu kappaleella ”Lähden taas”)
  • Remu plays Hurriganes: Roadrunner Tour (1994) (kitara ja taustalaulu)
  • Redclouds: Redclouds (2003) (bassokitara ja taustalaulu)
  • Dingo: Purppuraa (2005) (bassokitara ja taustalaulu, laulu kappaleilla ”Intiaanikesä” ja ”Kaikki kaunis katoaa”)
  • Dingo: Humisevan harjun paluu (2008) (bassokitara ja taustalaulu kappaleella ”Skorpioninainen”)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Nummelin, Juri: Vastavirtaan. Näkökulmia porilaiseen vaihtoehtorockiin 1970-1980-luvuilla. Turku: Kustantamo Helmiyö, 2024. ISBN 978-952-746-955-2

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 Mattila, Mikael: Jarkko Eve lähti Dingosta jättimenestyksen keskellä ja katosi lopulta Amerikkaan – kertoo, mitä kuuluu värikkäiden vaiheiden jälkeen Ilta-Sanomat. 13.1.2023. Viitattu 28.7.2024.
  2. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Luukkanen, Antti: Haastattelussa oman tiensä kulkija Eve: ”Olen tehnyt jo aikoja sitten päätöksen, etten kuulu uhrien porukkaan” Soundi. 21.3.2023. Viitattu 17.11.2025.
  3. ↑ Nummelin 2024, s. 28
  4. ↑ Nummelin 2024, s. 34
  5. ↑ Kulta- ja platinalevyt: Jarkko Eve Musiikkituottajat – IFPI ry. Viitattu 28.7.2024.
  6. ↑ Nummelin 2024, s. 79
  7. ↑ Dingo tekee jälleen paluun Ilta-Sanomat. 23.4.2004. Viitattu 28.7.2024.
  8. ↑ Kaunisto, J. A.: Dingon alkuperäisjäsenten määrä väheni yhteen V2.fi. 29.7.2008. Viitattu 28.7.2024.
  9. ↑ Jarkko Eve discogs.com. Viitattu 28.7.2024.
  10. ↑ Levy-yhtiöissä sanottiin suoraan, että ex-Dingo Jarkko Eve on liian vanha Helsingin Sanomat. 29.1.2026. Viitattu 29.1.2026.
  11. ↑ Jarkko Even piti julkaista kesällä uusi levy mutta toisin kävi Satakunnan Kansa Länsi-Suomi. 2.11.2023. Viitattu 18.9.2025.
  12. ↑ Eveltä tulee uusi albumi 31 vuoden tauon jälkeen – julkkarikeikka myös Porissa Satakunnan Viikko. 3.2.2026. Viitattu 3.3.2026.
  13. ↑ Jarkko Even tuotanto Kansalliskirjaston Finna-palvelussa kansalliskirjasto.finna.fi. Viitattu 23.1.2016.
  14. ↑ Jarkko Eve lauluntekijänä Fono.fi. Viitattu 23.1.2016.
  15. ↑ Sami Kuronen & Valtakunta: Missä Silloin Oot YouTube. 13.9.2024. Viitattu 18.9.2025.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jarkko_Eve&oldid=23914003”