Prepositionaali

Prepositionaali- tai prepositiivisijoiksi nimitetään sijamuotoja, joilla ei ole selkeää omaa merkitystä vaan jotka saavat merkityksensä siitä, että niitä käytetään yhdessä jonkin preposition kanssa.^[1]

Tunnetuin esimerkki on venäjän prepositionaali. Se polveutuu vanhasta lokatiivisijasta, ja sen vastineita useissa muissa slaavilaisissa kielissä nimitetään yhä lokatiiveiksi. Venäjän kielioppiperinteessä käytetty termi ”prepositionaali” viittaa siihen, että tämä muoto ei enää ilmaise sijaintia yksinään vaan ainoastaan yhdessä paikkaa ilmaisevan preposition kanssa.^[2] Venäjän prepositionaalia siis käytetään ainoastaan prepositioiden yhteydessä. Näistä yleisimmät v ja na ilmaisevat tyypillisesti sijaintia (в библиотеке v biblioteke ’kirjastossa’, на столе na stole ’pöydällä’), mutta lisäksi prepositionaalia vaativat prepositiot o (мечтать о поездке metštat’ o pojezdke ’haaveilla matkasta’), po (по окончании университета po okontšanii universiteta ’valmistuttuaan yliopistosta’) ja pri (при свете лампы pri svete lampy ’lampun valossa’).^[3]

Lähteet

↑ Martin Haspelmath: ”Terminology of Case”, The Oxford Handbook of Case, s. 505–517. Oxford University Press, 18.9.2012. ISBN 978-0-19-920647-6 Teoksen verkkoversio Viitattu 11.7.2026. (englanniksi)
↑ Denis Creissels: ”Spatial Cases”, The Oxford Handbook of Case, s. 609–625. Oxford University Press, 18.9.2012. ISBN 978-0-19-920647-6 Teoksen verkkoversio Viitattu 11.7.2026. (englanniksi)
↑ Arja Kirvesmäki, Hannes Viimaranta, Julia Ekman: Venäjän kielioppi. Helsingin yliopisto, 2021. ISBN 978-951-51-5044-8 Teoksen verkkoversio Viitattu 11.7.2026.

[1] Martin Haspelmath: ”Terminology of Case”, The Oxford Handbook of Case, s. 505–517. Oxford University Press, 18.9.2012. ISBN 978-0-19-920647-6 Teoksen verkkoversio Viitattu 11.7.2026. (englanniksi)

[2] Denis Creissels: ”Spatial Cases”, The Oxford Handbook of Case, s. 609–625. Oxford University Press, 18.9.2012. ISBN 978-0-19-920647-6 Teoksen verkkoversio Viitattu 11.7.2026. (englanniksi)

[3] Arja Kirvesmäki, Hannes Viimaranta, Julia Ekman: Venäjän kielioppi. Helsingin yliopisto, 2021. ISBN 978-951-51-5044-8 Teoksen verkkoversio Viitattu 11.7.2026.

[1]

[2]

[3]