Raamatun inspiraatio
 | Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Inspiraatio on kristillisen teologian oppi, jonka mukaan Raamatun ovat kirjoittaneet uskovaiset, jotka ovat olleet vaikutettuna Pyhällä Hengellä.[1] Kristillisissä kirkoissa ajatellaan yleensä Raamatun synnyn takana olevan jonkinlainen jumalallinen ohjaus, jota kutsutaan inspiraatioksi.
Nikean uskontunnustus tunnustaa uskoa Pyhään Henkeen, "joka on puhunut profeettojen kautta".[2]
Inspiraatiokäsityksiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Erilaisia inspiraatiokäsityksiä on pääpiirteissään kolme.
Inspiroitu yhteisö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Katolinen ja ortodoksinen kirkko edustavat lähinnä käsitystä inspiroidusta yhteisöstä. Sen mukaan varsinaisesti kristillinen kirkko on ollut ja on Pyhän Hengen kaitsennassa. Raamattu on syntynyt tässä yhteisössä ja siten Pyhän Hengen ohjauksessa. Inspiroidun yhteisön mallista seuraa, että Raamattu ei ole yksin oikean tradition kantaja, vaan yhteisöllä voi olla muutakin tradition lähdettä. Katolinen ja ortodoksinen kirkko opettavatkin, että on olemassa suullista perimätietoa ja kirjoitettua perimätietoa (Raamattu).
Asiainspiraatio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Käsityksen mukaan Raamatussa on jumalallista sen keskeinen sanoma. Sanoman sisällöksi kutsutaan yleensä Jumalan tahdon ilmoitusta, eli Jumalan lakia ja evankeliumia. Asiainspiraatiokäsityksen pohjalta yleensä muotoillaan käsitykseksi, että pelastuksen asioissa Raamattu on yksin riittävä ja erehtymätön Jumalan ilmoituksen lähde. Käsitys tunnustaa, että Raamattu on inhimillinen ja ihmisten kirjoittama, ja että se muissa asioissa voi sisältää inhimillistä, aikaansa sidottua ja erehtyvää aineistoa. Kirkkokunnista yleensä luterilaiset ja anglikaaniset kirkot edustavat asiainspiraatiota.
Sanainspiraatio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Käsityksen mukaan Raamattu on jokaista sanaa, kirjainta ja merkkiä myöten Jumalan täsmällistä ilmoitusta. Käsityksen mukaan Raamatun kirjoittajat ovat olleet niin vahvasti Jumalan ohjauksessa, että Raamatusta on tullut sana sanalta juuri sellainen kuin Jumala on halunnut. Kirkkokunnista sanainspiraatiota edustavat yleensä reformoidut kirkot sekä ns. vapaakirkot.
Katolinen kirkko ja Raamatun inspiraatio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vatikaanin ensimmäinen kirkolliskokous dogmaattisessa konstituutiossa Dei Filius (1870) lausuu Raamatun inspiraatiosta:
»Kirkko pitää näitä kirjoja pyhinä ja kanonisina, ei siksi, että ne pelkän inhimillisen taitavuuden varassa sommiteltuina olisivat sitten tulleet kirkon auktoriteetillaan vahvistamiksi; eikä myöskään siksi, että ne sisältävät ilmoituksen ilman erehdyksiä; vaan siksi, että Pyhän Hengen inspiraation kautta kirjallisen muodon saaneina Jumala on niiden kirjoittaja, ja sellaisina ne myös on kirkolle annettu. (Luku 2. Jumalallisesta ilmoituksesta).[3]»
Vatikaanin toinen kirkolliskokous dogmaattisessa konstituutiossa Dei Verbum (1965) lausuu Raamatun inspiraatiosta:
»Jumalan ilmoitus, jonka pyhän Raamatun kirjat sisältävät ja tarjoavat, on Pyhän Hengen innoituksesta pantu kirjaan. Apostolisen uskon nojalla pyhä Kirkko pitää sekä Vanhan että Uuden testamentin kirjoja kokonaisuudessaan ja kaikkine osineen pyhinä ja kanonisina, sillä Pyhän Hengen innoituksesta kirjoitettuina (vrt. Joh. 20:31; 2 Tim. 3:16; 2 Piet. 1: 19–21; 2 Piet. 3:15–16) niiden tekijänä on Jumala ja ne on sellaisina annettu Kirkolle. Mutta Jumala valitsi pyhiä kirjoja laatimaan ihmisiä, joiden hän antoi käyttää omia kykyjään ja voimiaan, niin että he hänen vaikuttaessaan heissä ja heidän kauttaan toimivat kirjoittajina sanan oikeassa merkityksessä pannen kirjaan kaiken sen ja ainoastaan sen, mitä hän tahtoi. Koska kaikkea, mitä inspiroidut kirjoittajat eli hagiografit vakuuttavat, on pidettävä Pyhän Hengen vakuuttamana, niin on tunnustettava Raamatun opettavan horjumattomasti, uskollisesti ja erehtymättömästi sen totuuden, jonka Jumala meidän autuutemme vuoksi on tahtonut saada Raamattuun kirjoitetuksi. Sen takia ”jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut” (2. Tim. 3:16–17). (Dei Verbum, kolmas luku: Pyhän Raamatun jumalallisesta inspiraatiosta ja tulkitsemisesta, kohta 11)[4]»
Katolisen kirkon katekismus käsittelee Raamatun inspiraatiota kohdissa 105-108.[5]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 Pienehkö sivistyssanakirja Inspiraatio
- ↑ Kolme vanhan kirkon tunnustusta Tunnustuskirjat.fi
- ↑ Dei Filius Katolinen.fi
- ↑ Dei Verbum Katolinen.fi
- ↑ KKK #105-108
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
