Davey Moore
| Davey Moore | |
|---|---|
Olli Mäki ja Davey Moore vuonna 1962. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | David S. Moore |
| Syntynyt | 1. marraskuuta 1933 Lexington, Kentucky |
| Kuollut | 25. maaliskuuta 1963 Los Angeles, Kalifornia |
| Kansalaisuus | |
| Nyrkkeilijä | |
| Lempinimi | Springfield Rifle |
| Pituus | 159 cm |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 68 |
| Voitot | 59 |
| – tyrmäysvoitot | 30 |
| Tappiot | 7 |
| Ratkaisemattomat | 1 |
| Ei tuomiota/ mitätöity |
1 |
David S. ”Davey” Moore (1. marraskuuta 1933 Lexington – 25. maaliskuuta 1963 Los Angeles) oli yhdysvaltalainen nyrkkeilijä, joka oli höyhensarjan maailmanmestari maaliskuusta 1959 maaliskuuhun 1963[1].
Amatööriurasta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dave Moore otteli amatöörinä Helsingin olympialaisissa Höyhensarjassa (alle 54 kg), jonka voittaja oli Suomen Pentti Hämäläinen. Moore pääsi arvan avulla suoraan toiselle kierrokselle, jossa hän kohtasi Saksan Egon Schidanin voittaen tuomariäänin 3–0. Seuraavalla kierroksella vastaan tuli Etelä-Korean Kang Joon-ho, jolle Moore kärsi tappion tuomariäänin 2–1.[2]
Moore siirtyi ammattilaiseksi keväällä 1953. Siihen mennessä hän oli otellut 120 kamppailua, joista vain viisi oli päättynyt hänen tappiokseen.[2]
Ura ammattilaisena
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dave Moore aloitti ammattilaisuransa 11. toukokuuta 1953. Hän nyrkkeili vuoden 1953 aikana kahdeksan kertaa voittaen niistä seitsemän. Vuoden 1954 alussa hän tyrmäsi nimeä omaavan Eddie Crawfordin ja voitti myöhemmin keväällä Elis Askin kovan kilpakumppanin Charley Rileyn, jonka hän voitti pisetin. Vuoden aikana Moore otteli 10 kertaa, joista voitti kahdeksan yhden päättyessä ratkaisemattomaan ja yhden tappioon. Kaudella 1955 hän koki tappioita; toisen Panaman Isidor Martinezille ja toisen Kuuban Santiago Martinezille. Lisäksi tuli neljä voittoa. Kaudella 1956 Moore otteli vain kolme kertaa, ja niissä hän koki yhden tappion. Sen seurauksena otteluita oli vaikea saada, ja hän joutui siirtymään tehdastyöhön.[2]
Kaudella 1957 tilanne muuttui, sillä Moore sai uuden managerin. Hän eteni voitoilla muun muassa aiemmin tappion kärsimälleen Isidor Martinezista. Muita merkittäviä voittoja olivat muun muassa kevyen sarjan entinen maailmanmestari Lauro Salasista ja maanmies Ricardo Morenosta. Näin tie oli auki MM-otteluun Nigerian Hogan Kid Basseytä vastaan. MM-ottelu käytiin 18. maaliskuuta 1959, ja siinä Moore sai voiton keskeytyksellä 13. erässä. Uusintaottelu käytiin elokuussa, ja siinä Moore voitti keskeytyksellä 11. erässä. Sen jälkeen hän otteli Lontoossa Britannian Bobby Neilliä vastaan ottaen voiton. Keväällä 1960 Moore otteli kaksi ottelua Venezuelan Caracasissa ottaen ensin tyrmäysvoiton Italian Sergio Caprarista, mutta koki tappion venezuelalaiselle Carlos Hernándezille. Caracasin ottelut eivät olleet kuitenkaan titteliotteluita, joka järjestettiin elokuussa 1960 Japanissa Tokiossa vastustajana Kazuo Takayama. Ottelu päättyi Mooren pistevoittoon. Sen jälkeen hän otteli Euroopassa vuoden 1960 aikana useamman kerran ottaen voitot Ranskan Gracieux Lampertiista, Espanjan Fred Galianasta ja Italian Ray Nobilesta. Sen jälkeen huhtikuusssa 1961 Moore puolusti titteliään Danny Valdeziä vastaan Los Angelesissa voittaen tyrmäyksellä 1. erässä. Neljännen keraan hän puolusti titteliään marraskuussa 1961 Tokiossa vastustajana jälleen Japanin Kazuo Takayama. Tälläkin kertaa tuloksena oli pistevoitto. Alkuvuoden 1962 aikana hän otteli kaksi tittelitöntä ottelua Los Angelesissa voittaen molemmat.[2]
Moore puolusti titteliään viidettä kertaa suomalaista Olli Mäkeä vastaan Helsingin olympiastadionilla elokuussa 1962 voittaen tämän toisessa erässä.[3]
Seuraavana vuonna Moore hävisi tyrmäyksellä Sugar Ramosille ja vaipui koomaan. Hän kuoli sairaalassa Los Angelesissa neljän päivän kuluttua. Ottelu herätti keskustelua siitä, olisiko tuomarin pitänyt keskeyttää ottelu aikaisemmin. Bob Dylan teki tapahtumasta laulun ”Who killed Davey Moore?”.
Davey Moore tunnetaan myös nimellä ”musta nukuttaja”.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit, s. 709. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5
- 1 2 3 4 MM-Mooren taipalaeella ainakin vaihtelua. Helsingin Sanomat, 28.7.1962, s. 13. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 8.8.2025.
- ↑ Mäki teki suomalaista nyrkkeilyhistoriaa vuonna 1962 – katso MM-ottelu! MTV Urheilu. 12.7.2014. Viitattu 25.4.2014.
