Paveway

Keskellä Enhanced GBU-12 siivekkeet avattuina. Yllä Paveway II -ohjaustietokonelaitteisto. Alla laserohjattu harjoitusammus

GBU-10 Paveway II

GBU-24 Paveway III:n laserhakupää

Paveway on sarja yhdysvaltalaisia laserohjattuja pommeja. Yhdysvallat ja muutama kymmentä muuta valtiota käyttävät niitä. Paveway-pommeja on valmistettu yli 350 000 kappaletta.

Kehitys

Paveawayn kehitys ajoittuu Vietnamin sodan aikaan 1960-luvulle. Yhdysvaltain ilmavoimat alkoi arvioimaan tavanomaisia pommeja laserohjattaviksi muuttavia paketteja vuonna 1965. Ensimmäinen onnistunut pudotus tehtiin huhtikuussa 1965. Ohjauspaketin valmisti Texas Instruments. Ilmavoimat aloitti Paveway-ohjelman pommien kehittämiseksi ja hankkimiseksi suuressa mittakaavassa. Pommit saatiin käyttöön vuonna 1968.

Laserohjaus paransi pommien osumatarkkuutta huomattavasti, noin satakertaisesti, mikä vähensi kohteiden tuhoamiseen tarvittavien pommien määrää sekä vähensi iskuista aiheutuvia sivuvahinkoja.

Pommien valmistaja on ollut pääasiassa Raytheon, mutta Lockheed Martin alkoi valmistamaan ohjaussarjoja 2000-luvun alussa terrorisminvastaisen sodan vuoksi.

Toimintaperiaate

Paveway-pommit koostuvat tavanomaisesta ohjaamattomasta pommista ja lisätystä laserohjauspaketista eli -sarjasta (engl. guidance kit). Laitteet havaitsevat osoitetun lasersäteen, ja pommi ohjautuu siivekkeidensä avulla osoitettua maalia kohti.

Mallit

Paveway I

Paveway I -ohjaussarja koostui gimbaalivakautetusta hakupäästä, ohjaustietokonelaitteesta ja siivekkeistä.

• GBU-11 Paveway: 1 361 kg:n M118 -pommi. Pommia käytettiin jonkin verran Vietnamin sodassa.
• Esim. GBU-10 ja GBU-12 päivitettiin myöhemmin Paveway II -sarjoille.

Paveway II

Paveway II -ohjaussarjan kehitys aloitettiin vuonna 1972, kokeilu 1974 ja tuotanto 1977. Laserhakupäätä ja ohjausjärjestelmää parannettiin. Siivekkeitä kehitettiin ja suurennettiin niin, että liitokantama piteni. Pommi voitiin siis pudottaa aiempaa kaueampana kohteesta. Siivekkeistä tehtiin taitettavat, joten pommi mahtui pienempään tilaan ja käsittely maassa helpottui. Paveway II -ohjaussarjan tarkkuus (CEP) on hyvissä olosuhteissa noin 6 m.

• GBU-10 Paveway II: 907 kg:n Mk 84 -pommi
• GBU-12 Paveway II: 227 kg:n Mk 82 -pommi
• GBU-16 Paveway II: 453 kg:n Mk 83 -pommi
• GBU-58 Paveway II: 113 kg:n Mk 81 -pommi, joka kehitettiin kevyiden rynnäkkökoneiden käyttöön.

Enhanced Paveway II

GBU-49-pommit

Laserohjaus häiriintyy huonolla säällä, kun lasersäde ei pääse kulkemaan vapaasti. Satelliittinavigointiin perustuva ohjaus tekee pommeista joka säällä toimia. Paveway-pommeista on kehitetty GPS/INS-ohjauksen lisääviä versioita, joita kutsutaan nimellä Enhanced Paveway.

• GBU-48 Enhanced Paveway II/EGBU-16: Pohjana GBU-16 (454 kg)
• GBU-49 Enhanced Paveway II/EGBU-12: Pohjana GBU-12 (227 kg)
• GBU-50 Enhanced Paveway II/EGBU-10: Pohjana GBU-10 (907 kg)
• GBU-59 Enhanced Paveway II: Pohjana GBU-58 (113 kg)

DMLGB ja Paragon

• GBU-12F/B ja GBU-52/B eli DMLGB: DMLGB (Dual Mode Laser Guided Bomb) on Lockheed Martinin kehittämä pommi, jossa on myös GPS/INS-ohjaus. Pommi perustuu GBU-12:een.
• Lockheed Martin Paragon: Parannettu DMLGB, joka esiteltiin vuonna 2017. Muun muassa pommin maalinhakulaitteiston optiikkaa ja ohjausjärjestelmää on parannettu.

Paveway III

GBU-24 Paveway III/BLU-109-pommi osuu maahan

Paveway III:n kehitys aloitettiin vuonna 1980. Paveway III:n suunnittelun keskiössä oli kyky pudottaa pommi matalalta. Tämä ei onnistunut hyvin aiemmilla pommeilla. III-sarjassa ohjaustietokonetta sekä autopilottia parannettiin, laserhakupään näkökenttää laajennettiin ja peräsiivekkeitä suurennettiin. Pommin lentoradasta saatiin tasaisempi ja liikehtimisominaisuuksista parempia. Parannusten ansiosta pommi kykeni lentämään vaakalennossa yli 18 km matalalla lentokorkeudella. 10 kilometrin korkeudesta pudotettuna kantama oli jopa 30 km. Optimaalisissa olosuhteissa CEP-osumatarkkuus on 1 m. Paveway III oli Paveway II:een verrattuna kallis, joten vanhat pommit jäivät edelleen käyttöön.

• GBU-22 Paveway III: 227 kg:n Mk 82 -pommi. GBU-22 kehitettiin GBU-24:n kanssa samaan aikaan. Pommi ei päätynyt Yhdysvaltojen käyttöön, mutta sitä myytiin joihin muihin maihin.
• GBU-24 Paveway III: 907 kg:n Mk 84 -pommi, BLU-109 -taistelukärki tai myöhemmin myös jokin muu tunkeutumiskykyinen pommi.
  • EGBU-24: Myös GPS/INS-ohjaus
• GBU-27 Paveway III: Modifioitu GBU-24, jossa BLU-109-kärki. Se modifioitiin mahtumaan F-117 Nighthawk -koneen asekuiluihin, joihin GBU-24 ei sopinut. Pommi kykenee murtamaan vahvistettuja kohteita, kuten bunkkereita.
  • EGBU-27: Myös GPS/INS-ohjaus
• GBU-28: 286 kg:n BLU-113-taistelukärki, modifioitu tykinputki runkona ja GBU-27:n laserohjaussarja. 2&nbsp:002 kg:n pommi kehitettiin Persianlahden sodan aikana syvälle rakennettujen bunkkerien tuhoamiseen.
  • GBU-28C/B Enhanced Paveway II: Myös GPS-pohjainen ohjaus. Raskaampi 2268 kg:n BLU-122-taistelukärki.

Paveway IV

Paveway IV kehitettiin 2000-luvun alussa Britanniassa, ja on jatkokehitelty Enhanced Paveway II -sarjasta. Pommit ovat kaksitilaisia: niissä on laserohjauksen lisäksi myös GPS/INS-pohjainen järjestelmä. Itse pommina on modifioitu 227 kg:n Mk 82. Paveway IV otettiin Britanniassa käyttöön vuonna 2008.

Käyttö

Paveway-pommeja käytettiin ensimmäisenä Vietnamin sodassa. Britannian kuninkaalliset ilmavoimat käytti ensimmäisenä Paveway II -pommeja taistelussa, Falklandin sodassa 1982. Paveway-pommeja on käytetty käytännössä kaikissa Yhdysvaltojen sodissa ja sotilasoperaatioissa 1970-luvulta lähtien.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paveway Wikimedia Commonsissa