Katariina Jagellonica

Katariina Jagellonica
Katariina Jagellonican muotokuva noin vuonna 1556, Lucas Cranach nuorempi.
Ruotsin kuningatar
Valtakausi	30. syyskuuta 1568 – 16. syyskuuta 1583
Kruunajaiset	10. heinäkuuta 1569 Uppsalan tuomiokirkko
Edeltäjä	Kaarina Maununtytär
Seuraaja	Gunilla Bielke
Syntynyt	Katarzyna Jagiellonka 1. marraskuuta 1526 Wawelin linna, Krakova, Puolan kuningaskunta
Kuollut	16. syyskuuta 1583 (56 vuotta) Tre Kronor linna, Tukholma, Ruotsin kuningaskunta
Hautapaikka	Uppsalan tuomiokirkko
Puoliso	Juhana III ( 1562–83)
Lapset	Elisabet (Isabella) Sigismund Anna
Suku	Jagello
Isä	Sigismund I
Äiti	Bona Sforza
Uskonto	roomalaiskatolisuus

Katariina Jagellonica (puol. Katarzyna Jagiellonka); (1. marraskuuta 1526 Wawelin linna, Krakova, Puolan kuningaskunta – 16. syyskuuta 1583 Tre Kronor linna, Tukholma, Ruotsin kuningaskunta) oli Juhana III:n ensimmäinen vihitty aviopuoliso, Suomen herttuatar ja sittemmin Ruotsin kuningatar.

Suku ja nuoruus

Jagiellonien perhe (Sigismund I Vanha, Bona Sforza, Sigismund II August, Sigismundin toinen puoliso Elisabet Itävaltalainen, Sigismundin ensimmäinen puoliso Barbara Radziwiłł, Katariina Itävaltalainen, Isabella Jagellonica, Katariina Jagellonica, Sofia Jagellonica, Anna Jagellonica). Lucas Cranach nuorempi, 1555–1556.

Katariinan isä oli Puolan kuningas Sigismund I ja äiti kuningatar Bona Sforza, joka oli Milanon herttuakunnan prinsessa. Katariina oli vanhempiensa nuorin tytär. Hänen äidinisänsä oli Milanon herttua Gian Galeazzo Sforza ja äidinäitinsä Aragonian prinsessa Isabella, joka oli Napolin kuningas Alfonso II:n tytär.

Nimi Jagellonica on latinankielinen muoto kuningassuvun nimestä Jagiełło. Hänellä oli viisi sisarusta, joista vanhempi veli oli Sigismund II August, pikkuveli Wojciech Olbracht kuoli keskosena sekä kolme sisarta Isabella, Anna ja Sofia.

Katariina varttui kuninkaallisessa hovissa Wawelin linnassa Krakovassa ja sai hyvän kasvatuksen. Hän sai perusteellisen renessanssiajan koulutuksen äitinsä hankkimilta italialaisilta opettajilta: hänet opetettiin lukemaan, kirjoittamaan ja puhumaan puolan lisäksi latinaa, saksaa ja italiaa, opastettiin keskustelutaitoon, ratsastukseen, tanssimiseen, laulamiseen ja useiden soittimien soittamiseen.

Isän kuoleman jälkeen vuonna 1548 Katariina ja hänen naimattomat sisarensa Anna (1523–1596) ja Sofia (1522–1575) muuttivat äitinsä kanssa Masoviaan. Vuonna 1556, kun sisar Sofia avioitui Saksaan Braunschweig-Wolfenbüttelin herttua Henrik V:n (1489–1568) kanssa ja vuonna 1558 äiti Bona Sforza palasi Bariin Italiaan, veli Sigismund II August siirsi Katariinan ja Annan Vilnan palatsiin varmistaakseen kuninkaallisen läsnäolon Liettuassa. Heidän oleskeluaan Vilnassa kuvailtiin onnelliseksi, he asuivat kuninkaallisen palatsin hovissa, joihin Italian renessanssi vaikutti voimakkaasti: Katariinan ja Annan annettiin perustaa omat taloutensa ja seurustella aristokratian kanssa.

Vanhin sisar Isabella Jagollonica (1519–1559) avioitui helmikuussa 1539 Unkarin kuningas János I Szapolyain (1487–1540) kanssa, joka oli häntä yli 30 vuotta vanhempi. Avioliitto ehti kestää vain puolitoista vuotta ennen aviomiehen kuolemaa. Heille syntyi heinäkuussa 1540 poika János Zsigmond, joka seurasi isäänsä kuninkaana. Anna Jagellonicasta tuli veljensä jälkeen vuonna 1572 Puolan kuningatar omalla oikeudellaan, hän avioitui Stefan Batoryn kanssa. Sofia Jagellonican avioliitto jäi lapsettomaksi.

Avioliittoneuvottelut

Katariinaa kuvattiin sisarista ​​kauneimmaksi, mutta aikakautensa mittapuun mukaan hän avioitui varsin iäkkäänä, yli 30-vuotiaana, koska suku halusi varmistaa mahdollisimman korkean tason poliittisen liiton Puolalle ja ehdotetut avioliitot vaativat pitkiä neuvotteluja, jotka lopulta olivat tuloksettomia. Vuonna 1548 sekä Brandenburg-Kulmbachin rajakreivi, sotaisana tunnettu Albert Alcibiades (1522–1557) että luterilainen Preussin herttua Albrekt Brandenburgilainen kosivat Katariinaa, molemmat pitivät häntä parempana naimakauppana kuin sisar Annaa ja Sofiaa. Katariinan veli Sigismund oli taipuvainen jälkimmäiseen kosijaan, mutta pitkien neuvottelujen jälkeen paavi Paavali III kielsi avioliiton, koska osapuolet olivat liian läheistä sukua toisilleen (eli siis pikkuserkkuja tai jonkun sukuun naidun ulkopuolisen henkilön kautta muodollisesti sukua).

Seuraavaksi Katariina kosi Itävallan arkkiherttua, keisari Ferdinand I:n toiseksi vanhin poika Ferdinand II (1529–1595), mutta Katariinan veli Sigismund, joka oli avioitunut myös Habsburg-sukuun kuuluvan arkkiherttuatar Anna Itävaltalaisen kanssa, oli lopulta naimakauppaa vastaan. Arkkiherttua Ferdinand II nai morganaattisesti kauppiaantytär Filippine Welserin lähes 10 vuotta myöhemmin. Toinen kosija rajakreivi Albert Alcibiades jäi naimattomaksi. Albrekt Mecklenburgilainen nai Braunschweig-Lüneburgin prinsessa Anna-Marian (1532–1568), Braunschweig-Lüneburgin herttua Erik I:n tyttären kaksi vuotta myöhemmin vuonna 1550.

Avioliitto

Katariina Jagellonica vihittiin katolisin menoin 36-vuotiaana häntä 11 vuotta nuoremman Suomen herttua Juhanan kanssa Vilnassa 4. lokakuuta 1562. Avioliitto oli poliittinen; se oli osa Juhanan pyrkimyksiä muodostaa Venäjän vastainen liittoutuma. Myös Venäjän Iivana IV Julma oli yrittänyt kosia Katariinaa, mutta tuloksetta ja neuvottelut loppuivat vuonna 1560. Toisaalta avioliitto hiersi Juhanan ja hänen velipuolensa Ruotsin kuningas Eerik XIV:n välejä. Katariinaa oli alun perin vuonna 1555–1556 kaavailtu myös Eerikin puolisoksi ja Kustaa Vaasa oli aikoinaan kosinut vuonna 1526 Katariinan sisarpuolta Jadwigaa (Brandenburgin vaaliruhtinatar Hedwig Jagiellon, 1513–1573). Eerik kiisteli Sigismund I:n pojan, Sigismund II Augustin kanssa vallasta Baltiassa. Avioliittoneuvotteluja käytiin Ruotsin ja Puolan ollessa sodassa.

Avioehtosopimus takasi Katariinalle vapauden harjoittaa uskontoaan. Hänen 60 hengen seurueeseensa kuului sekä puolalaista että italialaista henkilökuntaa, kaksi taloudenhoitajaa, "kirjuri", apteekkari ja muutamia "kääpiöitä". Hän toi mukanaan upean puvuston ja arvokkaita esineitä, mutta loppuja myötäjäisistä ja äidinperinnöstä ei koskaan maksettu. Katariina toi mukanaan suuret myötäjäiset: hänen matkatavaroihinsa kuului yhteensä 240 kiloa pöytähopeita, kuten tarinan mukaan ensimmäiset Suomessa käytetyt haarukat (haarukoita alettiin käyttää Euroopassa tuolloin), sekä vaatevaraston, jossa oli 113 mustaa, punaista, keltaista ja violettia tafti-, silkki-, satiini- ja samettivaatetta. Pelkästään hatut olivat arvoltaan 6 650 taaleria (4,6 miljoonaa Ruotsin kruunua vuoden 2018 rahassa). Esineiden lisäksi hän toi mukanaan suuren joukon puolalaisia, italialaisia ​​ja saksalaisia palvelijoita: näihin kuuluivat kokki Stanisław Leszczyński, leipuri Marcinek, hovimestari Jan Manowski, italialainen viinimestari Cola, neljätoista hovinaista ja neljä "hovikääpiötä", joista kaksi oli miehiä, Maciek ja Siemionek, ja kaksi naisia, Baska ja Dorothea.

Suomen herttuatar, vankeus ja lapset

Juhana ja Katariina saapuivat Turkuun 24. joulukuuta 1562. Turun linnasta muodostui pienimuotoinen renessanssihovi, mutta jo saman vuoden syksyllä Juhanan ja Eerikin ristiriita oli kehittynyt sodaksi. Juhana ja Katariina joutuivat Eerikin vangeiksi, ja heidät vietiin Gripsholmin linnaan. Katariina seurasi miestään vapaaehtoisesti vankeuteen. Eräässä vaiheessa häntä uhkasi joutuminen Venäjälle, kun Iivana IV ehdotti Eerikille, että Katariinaa voitaisiin käyttää panttivankina Puolan painostamiseksi.

Vankeusaikana 1563–1567 Katariinalle ja Juhanalle syntyivät lapset:

• Elisabet (Isabella) Vaasa (1564–1566), eli puolitoistavuotiaaksi
• Sigismund (1566–1632), Puolan ja Ruotsin kuningas
• Anna Vaasa (1568–1625), syntyi vankeusajan jälkeen Eskilstunan kuninkaankartanossa, kuoli naimattomana.

• 
  Elisabet (Isabella) Vaasan (1564–1566) hautamuistomerkki Strängnäsin tuomiokirkossa, kuvanveistäjä Willem Boy 1570.
• 
  Prinssi Sigismund Vaasa 2-vuotiaana, Johan Baptista van Uther 1568.
• 
  "Tuntematon nainen" 1630-luku, mahd. prinsessa Anna Vaasa.

Kuningatar

Vankeutta kesti syksyyn 1567 asti, jolloin Eerik XIV syrjäytettiin valtaistuimelta. Saman vuoden syyskuussa Juhana-herttua huudettiin Ruotsin kuninkaaksi, ja 10. heinäkuuta 1569 Katariina kruunattiin miehensä rinnalla Ruotsin kuningattareksi. 1500-luvun lopulla katolilaisuuden merkitystä haluttiin lisätä. Syynä saattoi olla se, että Katariinalle oli tulossa suuri perintö äidinpuoleiselta Sforza-suvulta ja Juhana halusi perinnön Ruotsiin. Kuitenkaan perintöä ei saanut lähettää muuhun kuin roomalaiskatoliseen maahan ja niinpä Juhana yritti saada Ruotsin kirkon osittain katoliseksi. Kuningaspari vieraili usein Vadstenassa ja Katariina tuki Vadstenan luostarin toimintaa. Myös Naantalin luostari koki viimeisen lopulta lyhyeksi jääneen kukoistuksensa.

Juhana III kunnioitti Katariina Jagelloniaa suuresti. Juhana vaikutti merkittävästi hänen ulkopoliittiseen suhtautumiseensa paaviutta kohtaan sekä taiteellisen ja arkkitehtonisen makunsa kehitykseen. Hän todennäköisesti vaikutti aktiivisesti italialaisen renessanssin ihanteiden leviämiseen Ruotsissa. Juhanan luottamus kuningattareen oli niin suuri, että hän nimitti tämän valtionhoitajaksi siltä varalta, että hän kuolisi ennen tätä ennen prinssi Sigismundin täysi-ikäisyyttä. Hän näyttää myös olleen uskollinen vaimolleen; Juhanalla oli ollut rakastajattaria ennen tapaamistaan ​​Katariina Jagellonican kanssa, mutta ei sen jälkeen. Sekä ruotsalaiset että puolalaiset aateliset jakoivat kuninkaan arvostuksen kuningatarta kohtaan. Aikalaiskertomukset molemmista maista korostavat hänen hurskauttaan, kärsivällisyyttään ja yleisesti ottaen hyveellistä elämäänsä.

Katariina Jagellonican hautamuistomerkki Uppsalan tuomiokirkossa, kuvanveistäjä Willem Boy.

Jäljen jättävä hetki kuningatar Katariina Jagellonican elämässä oli Lövön kuninkaankartano, jossa Juhana III teki aloitteen linnan rakentamisesta 1570-luvun lopulla. Se nimettiin Drottningholmiksi kuningattaren arvonimen mukaan. Palatsi ei kuitenkaan ollut valmis kuningattaren kuollessa.

Kuningatar Katariina Jagellonica kuoli 56-vuotiaana muutaman vuoden sairastelun jälkeen Tre Kronor -linnassa Tukholmassa syyskuussa 1583. Hänet on haudattu Uppsalan tuomiokirkkoon.

Henkilö

Katariina Jagellonicasta on olemassa vain vähän henkilökohtaista ​​tietoa. Luterilaiseen kirkkoon kuulumattomana ja ruotsin kieltä osaamattomana hän on kuitenkin välttynyt kaikilta kielteisiltä arvioilta. Kaarle-herttua on muotoillut asian riimikronikassaan seuraavasti: "Hänen [Juhanan] prinsessansa oli hyveellinen ja hurskas, vaikka hänen opetuksensa tulivat Roomasta". Hänen kärsivällisyytensä vankeusaikana on tunnettua. Syksyllä 1582 hän otti vastaan edellisen kuningattaren, ​​Kaarina Maununtyttären Tukholmassa Tre Kronor linnassa ja järjesti tältä takavarikoitujen korujen palauttamisen. Katariinan hurskaasta uskonnollisuudesta on olemassa todisteita.

Perintö

Ruotsin poliittinen yhteys katolilaisiin valtakuntiin ja Rooman kuuriaan katkesi kuningatar Katariina Jagellonican kuoleman myötä. Poika Sigismundin katolisen kasvatuksen ja sisar, kuningatar Anna Jagellonican tarmokkaiden toimien ansiosta hänen poikansa valinta Puolan kuninkaaksi mahdollistui neljä vuotta myöhemmin.

Lähteet

• Kajanti, Caius: Kiehtovia naiskohtaloita Suomen historiasta. Karisto Oy, 2005. ISBN 951-23-3949-8
• Setälä, Päivi: Pohjoisen renessanssin nainen. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2002. ISBN 951-1-18059-2

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Katariina Jagellonica Wikimedia Commonsissa