Avignonin vankeus
Avignonin vankeus tai paavien Baabelin vankeus tarkoittaa ajanjaksoa vuosina 1309–1377, jolloin seitsemän perättäistä paavia olivat riippuvaisia Ranskan kuninkaasta.[1] Paavien alennustilaa verrattiin Raamatun kertomukseen juutalaisten vankeudesta Babylonissa, niin sanottuun Baabelin vankeuteen.
Ranskan kuningas Filip IV Kaunis taivutteli paavi Klemens V:n vuonna 1309 siirtämään paavinistuimen Etelä-Ranskaan, Avignonin kaupunkiin. Paavi hallintoineen oli käytännössä Ranskan kuninkaan määräysvallan alainen, ja paaviksi valittiin peräjälkeen seitsemän ranskalaista. Myös 134:stä kardinaalista 111 oli ranskalaisia.[1]
Urbanus V pyrki palauttamaan paavinistuimen Roomaan vuonna 1367, mutta hän joutui kuitenkin palaamaan takaisin Avignoniin. Vasta Gregorius XI onnistui palauttamaan paavinistuimen Roomaan vuonna 1377. Italialaissyntyisen Urbanus VI:n valinta Gregorius XI:n seuraajaksi johti kuitenkin katolisen kirkon hajaannukseen, ja Avignonista tuli usean vuosikymmenen ajaksi vastapaavien tukikohta.[1]
Avignonissa vuosina 1309–1377 asuneet paavit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 Avignon papacy Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 17.4.2023. (englanniksi)
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Avignonin vankeus Wikimedia Commonsissa
