viivoitin
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋiːʋoi̯t̪in/
- tavutus: vii‧voi‧tin
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viivoitin | viivoittimet |
| genetiivi | viivoittimen | viivoittimien viivoitinten |
| partitiivi | viivoitinta | viivoittimia |
| akkusatiivi | viivoitin; viivoittimen |
viivoittimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viivoittimessa | viivoittimissa |
| elatiivi | viivoittimesta | viivoittimista |
| illatiivi | viivoittimeen | viivoittimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viivoittimella | viivoittimilla |
| ablatiivi | viivoittimelta | viivoittimilta |
| allatiivi | viivoittimelle | viivoittimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viivoittimena (viivoitinna) |
viivoittimina |
| translatiivi | viivoittimeksi | viivoittimiksi |
| abessiivi | viivoittimetta | viivoittimitta |
| instruktiivi | – | viivoittimin |
| komitatiivi | – | viivoittimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viivoittime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
viivoitin- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi viivoittaa (heikko vokaalivartalo viivoita-) + johdin -in
Käännökset
[muokkaa]1. viivain
|
Ks. viivain |
Verbi
[muokkaa]viivoitin
- indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä viivoittaa
Aiheesta muualla
[muokkaa]- viivoitin Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 4252 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
