Szczecin (IPA: [ˈʂt͡ʂɛt͡ɕin]; saks.Stettin) on satamakaupunki Luoteis-Puolassa ja Länsi-Pommerin voivodikunnan pääkaupunki. Itämeren ja Saksan rajan lähellä sijaitseva kaupunki on merkittävä satamakaupunki, voivodikunnan suurin ja Puolan seitsemänneksi suurin kaupunki. Vuonna 2024 sen väkiluku oli 386 706 asukasta.[2]
Szczecin on tärkeä poliittinen, kulttuurillinen ja taloudellinen keskus maan luoteisosalle sekä yliopistokaupunki ja tärkeä liikennekeskus. Se sijaitsee Dąbiejärven ja Oder-joen varrella, linnuntietä noin 65 kilometrin päässä Itämerestä.[4]
Szczecin sijaitsee hieman yli 10 kilometriä leveässä Oder-joen laakson altaassa. Tämä oli pohjoisin kohta, josta idän ja lännen väliset maayhteydet olivat mahdollisia, lukuun ottamatta monimutkaista Oder- ja Świna-jokien suistoa Itämeren rannikolla. Vaaralliselta rannikolta kaupunkia suojasi myös Stettinin ja Swinemünden (Świnoujście) välinen suuri laguuni.[3]
Kaupunkia ympäröivät tiheät metsät, pensasalueet ja nummet, pääasiassa Saksan kanssa jaettu Wkrzańskan nummi (Ueckermünde) ja Szczecinin maisemapuisto. Szczecin on Policen kaupungin vieressä ja Szczecinin taajaman keskus. Szczecin on laaja metropolialue, johon kuuluu kuntia Saksan Brandenburgin ja Mecklenburg-Etu-Pommernin osavaltioissa.
Alueella oli 7.–5. vuosisadalla eaa. myöhäisen pronssikauden-varhaisen rautakauden Lausitzin kulttuurin asutusta. Linnamäki on ollut jatkuvasti asuttu noin 700-luvulta lähtien, mutta on mahdollista, että lähteissä dokumentoitu jatkuva asutushistoria tällä alueella ulottuu lähes 1 850 vuoden taakse. Szczecinin lähellä oli Susudata-niminen kaupunki. Szczecinin vanhimmalla linnoitetulla asutuksella on heimojen arkistoja, jotka ulottuvat 8. vuosisadan lopulta. 800-luvullaslaavilaiset ruhtinaat rakensivat vallihaudan ympäröimän linnoituksen, jonka juurelle kehittyi kauppa- ja kalastusasutus.[5]
Vuonna 967 Puolan herttua Mieszko I liitti Pommerin ja Szczecinin Puolaan. Szczecin koostui tuolloin kolmesta osasta: linnoituksesta, kauppapaikasta ja satamasta. Noin vuoteen 1007 asti Szczecin oli kuningas BolesławI Urhean hallinnassa. Puolan hallitsijan sotilaallinen sekaantuminen Böömiin ja konflikti Saksan kuningaskunnan kanssa saivat Pommerin aateliston vastarintaan. Kristittyjen vastainen kapina yhdistettynä paikallisen aateliston kapinaan johti Szczecinin ja muiden Pommerin linnoitusten itsenäistymiseen. Stettin mainitaan 1000-luvun asiakirjoissa kauppapaikkana germaanisten ja slaavilaisten heimojen välillä.[3][6]
Vuoden 1121 lopussa herttua Bolesław Krzywousty liitti Szczecinin takaisin Puolaan, ja herttua Warcisław I tunnusti Puolan yliherruuden ja osoitti kunnioitusta Krzywoustylle perustaen Greifen-dynastian, joka hallitsi Szczeciniä yli 500 vuotta.[6][5]
Szczecinin Pommerin Greifen-suvun herttuoitten linna 1300- ja 1400-luvuilta, jonka perusti herttua Warcisław I.Stettinin keskiaikaisten kaupunginmuurien likimääräinen sijaintikartta, jonka on laatinut Dr. Maciej Płotkowiak.[7]
Slaavilaisen linnoituksen paikalle herttua Barnim III Suuri rakennutti 1300-luvulla asuinkartanonsa, niin kutsutun "kivitalon", ja Pyhän Oton kappelin. Myös kaupungin ympärillä olevien kivi- ja tiilimuurien valmistuminen ajoittuu tälle ajanjaksolle. Vuonna 1474 Szczecinin ja Wolgastin herttuallisten sukujen sammuttua, vallan otti Słupskin herttua Bogusław X, joka yhdisti Länsi-Pommerin neljä vuotta myöhemmin ja siirsi sen pääkaupungin Szczeciniin vuonna 1491.[6][5][8]
Rynek Sienny aukio (Heumarkt eli Heinätori), keskiaikainen markkinatori vuodesta 1310 lähtien.Vanha raatihuone 1500-luvulta, uudelleenrakennettu vuonna 1975.Vanhin säilynyt kaupunkinäkymä Stettinistä. "Alten Stettin", Frans Hogenberg ja Georg Braun teoksessa Civitates orbis terrarum 1581.Stettin, Ruotsin Pommeri ja linnoitukset, Matthäus Merian vanhempi 1652, julkaisussa Topographia Electoratus Brandenburgici et Ducatus Pomeraniae.
Vuonna 1532 herttuakunta kuitenkin jaettiin uudelleen, ja kaupungista tuli Szczecinin herttuakunnan pääkaupunki. Saksalaisten siirtokuntien perustamisen seurauksena vuonna 1514 kiellettiin vendiläis- eli slaavilaissyntyisten pääsy räätälienkillan jäseniksi. Vuonna 1534 kaupungin asukkaat kääntyivät luterilaisuuteen. Vuonna 1570 allekirjoitettiin Stettinin rauha, joka päätti ensimmäisen Pohjan sodan. Vuonna 1630 ruotsalaiset miehittivät kaupungin.[5]
Kolmikymmenvuotisen sodan aikana maaliskuussa 1637 Bogusław XIV, viimeinen Greifen-sukuun kuuluva Pommerin herttua kuoli Szczecinissä. Dynastian sammuminen merkitsi itsenäisen Pommerin herttuakunnan loppua. Vuonna 1529 allekirjoitetun sopimuksen mukaan Pommerin peri Hohenzollern-suku. Todelliset hallitsijat olivat kuitenkin ruotsalaisia, joiden joukot miehittivät Länsi-Pommeria sodan aikana. Vuonna 1654 kolmikymmenvuotisen sodan päättymisen jälkeen tehdyssä sopimuksessa Länsi-Pommeri jaettiin Brandenburgin ja Ruotsin kesken – Pommerin osa, mukaan lukien Szczecin sekä Usedomin ja Wolinin saaret – annettiin Ruotsille, mikä mahdollisti Ruotsin käynnistää niin kutsutun Ruotsin vedenpaisumuksen – hyökkäyksen Puolaan – vuotta myöhemmin. Sotilasoperaatiot Puola-Ruotsi sodan aikana vuosina 1600–1629 osaltaan vaikuttivat kaupungin taloudelliseen taantumaan.[5]
Stettinin linnoitukset, Lukas Schmitzerin kartta noin vuodelta 1660, perustuu Matthäus Meriainin 1652 julkaisemaan karttaan.
Vuonna 1713 Preussi miehitti kaupungin, mikä vahvistettiin Uudenkaupungin rauhassa, kun Ruotsin kuningatar Ulriika Eleonoora myi Stettinin ja Ruotsin Pommerin itäosan 2 miljoonalla taalerilla Preussin kuningas Fredrik Vilhelm I:lle tammikuussa 1720 juuri ennen luopumistaan kruunusta. Vuosina 1724–1740 kaupungin ympärille rakennettiin uusia linnoituksia, jotka vaativat keskiaikaisten linnoitusten purkamista. Niiden rakentamiseen meni 43 miljoonaa tiiltä ja hinta oli 9 miljoonaa taaleria.[5]
Kaupungissa on sekä preussilaista että slaavilaista vaikutusta. Kaupunki kuului Ruotsille vuosina 1648–1720, jolloin se toimi myös Ruotsin Pommerin pääkaupunkina.[3] Preussin miehityksen ajalta on säilynyt kaksi barokkityylistä kaupunginporttia: Satamaportti (entinen Berliner Tor) ja Kuninkaanportti (Anklamer Tor, Königstor). Ranskasta paenneet hugenotit asettuivat kaupunkiin. Porvarillinen eliitti piti taidesalonkeja ja tiede- ja kulttuuriseurojen perustaminen edisti Pommerin menneisyyden historiallista tutkimusta ja kaupunginmuseon perustamista.[5]
Poliittisesti kaupunki oli enimmäkseen Pommerin herttuakunnan pääkaupunki, mutta noin 80 vuoden ajan se oli samannimisen Ruotsin maakunnan pääkaupunki. Vuonna 1720 Szczecinin valtasi Preussi, josta myöhemmin tuli Saksan keisarikunnan ydin.[3]
Yhteydet Skandinaviaan eivät lakanneet vuonna 1720. 1700-luvulla Stettin oli tärkeä ruotsalaisen junien voiteluöljyn tuoja ja viljan viejä. Kun Stettin oli Ruotsin hallinnassa, naapuriosavaltio Brandenburg (myöhemmin Preussi) rakensi kanavia Oder-joelta Berliiniin suunnatakseen kauppaa pois Pommerista. Preussiin liittämisen jälkeen Stettinistä tuli sekä Berliinin että Breslaun (Wrocław) tärkein satama.[3]
Stettininin piiritys Skoonen sodan aikana 1675–1679.Pommerin maanomistajien palatsi, arkkitehti Emil Drews 1893–1895.
Seitsenvuotisen sodan aikana venäläiset piirittivät Szczeciniä. Vuosina 1806–1813 Szczecin oli Ranskankeisarikunnan, Napoleonin Grand Arméen miehittämä. Varsovan herttuakunnan armeijan 4. ratsuväkirykmentin esikunta sijaitsi kaupungissa helmi–heinäkuussa 1809 ja taisteli majuri Schillin preussilaisia kapinallisyksiköitä vastaan Ruotsin Pommerissa. Tammikuusta joulukuuhun 1813 ranskalainen kenraali Josèph Barbanègre puolusti joukkoineen linnoitusta sankarillisesti.[5]
Vuodesta 1818 kaupunki oli piirikunta- ja voivodikunnan hallintokeskus. Vuonna 1843 kaupunki sai rautatieyhteyden Berliiniin, mikä merkitsi rautatieverkoston alkua Pommerissa. Pian tämän jälkeen teollisuus alkoi kehittyä nopeasti. Vuonna 1873 pormestari Hermann Haken noudatti Preussin sotaministeriön määräyksiä linnoitusrajoitusten poistamisessa ja puratti Stettinin linnoitukset. Puolustuslaitteiden jälkeensä jättämät alueet muuttuivat haasteeksi kaupunkisuunnittelijoille ja arkkitehdeille kaupungin näin laajentuessa.[5][9]
Grunwaldzkin vuodesta 1884 lähtien rakennettu aukio (entinen Westend Kirchplatz ja Kaiser-Wilhelm-Platz) 1930-luvulla.
Arkkitehti Konrad Krühl johti komissiota, jonka tehtävänä oli laatia kattava kaupungin alueiden kehityssuunnitelma. Suunnitelma perustui osittain James Hobrechtin konseptiin, klassiseen geometrisen kaupunkisuunnittelun kaavaan, joka perustui tähtimäisiin neliöihin ja kolmionmuotoisiin rakennustontteihin. Szczecinin omaleimaiset aukiot säteittäisine katuineen rakennettiin. Keskustan uudistaminen aloitettiin, ja eklektisiä kerrostaloja mallinnettiin Berliinin talojen mukaan ja niistä tuli arvostettuja "kerrostalopalatseja". 1800-luvun jälkipuoliskolla kaupungista tuli merkittävä teollisuussatama. Vuodesta 1879 lähtien kaupungissa oli hevosvetoisia raitiovaunuja, ja sähköinen raitiovaunuliikenne otettiin käyttöön vuonna 1896.[5][9] Kaupungin aluekehityksen seuraava vaihe 1900-luvun vaihteessa oli jo kaupungistuneiden, aiemmin itsenäisten esikaupunkialueiden ja kaupunkien liittäminen Szczeciniin. Tämä kehitys liittyi kunnallisen infrastruktuurin laajenemiseen. [9]
Stettinin Lange Brucke laivalaituri 1890–1900.Stettinin satama noin vuonna 1900.
Stettinin sataman merkitys kasvoi teollistumisen myötä. Oderjoki virtaa Sleesian hiilialueelta, ja kun Pohjois-Ruotsin rautamalmista tuli teknisesti käyttökelpoista teräksen tuotantoon, Stettinillä oli strateginen asema erityisesti sen jälkeen, kun Saksa menetti Lothringenin kaivokset vuonna 1919. Sleesian hiiltä voitiin viedä myös Ruotsiin, jossa ei ollut hiiltä. Joki ei ole aina purjehduskelpoinen, mutta Preussin valtio rakensi tiheän rautatieverkoston.[3] Vuonna 1843 rakennettiin rautatieasema, ja vuosina 1843–1877 rautatieyhteydet Berliiniin ja myöhemmin Poznańiin, Wrocławiin ja Gdańskiin.[9]
Saksan puolella Świna-joki kanavoitiin vuonna 1870 ja yhdistettiin Stettiniin vuonna 1889 syvällä väylällä laguunin yli. Oder-joki oli valmisteltu laivaliikenteelle Breslausta lähes ympäri vuoden. Jäänmurtajien rakentamisesta tuli Stettinin erikoisala, ja joista ja laguunista tehtiin erilaisia versioita. Vuonna 1898 keisari Vilhelm II vihki käyttöön vapaasataman, ja liikenne Oderilla saavutti huippunsa.[3] Szczecinin satama kehittyi erittäin dynaamisesti vuosina 1894–1898 ja telakat kasvoivat erityisen voimakkaasti vuosina 1870–1914.[9]
Länsi-Pommerin voivodikunnan virastotalo, arkkitehti Paul Kieschke 1905–1911.
Ensimmäinen maailmansota ei vaikuttanut kaupunkiin suoraan, mutta toi mukanaan inflaation, monien yritysten romahduksen, työttömyyden ja kodittomuuden. Sotien välisenä aikana Szczecin menetti taloudellisen merkityksensä. Vallankumouksellisia toimia ja lakkoja esiintyi. Kaupunki koki taloudellisen romahduksen ja sitä koetteli hyperinflaatio.[5]
Vuonna 1914 Stettin yhdistettiin jälleen Berliiniin kanavalla, jossa oli sulkuja 36 metrin korkeuseron hallitsemiseksi. Stettin oli vuonna 1910 Saksan suurin Itämeren satamakaupunki, josta vietiin viljaa, sokeria, jauhoja, sementtiä ja kemikaaleja.[3]
Versailles'n rauhansopimuksen myötä geopoliittiset olosuhteet muuttuivat. Stettinin vapaasataman laajentaminen kiellettiin. Kiistanalaisen kansanäänestyksen jälkeen Ylä-Sleesian alue jaettiin alas ajetun Saksan ja palautetun Puolan kesken. Puola yritti nyt ohjata hiilen vientiä pois Saksan alueelta ja rakensi tätä varten sataman Gdyniaan, joka oli sen ainoa turvallinen pääsy Itämerelle. Puolan osittainen Sleesian liittäminen itseensä johti Stettinin asemaan tärkeimpänä hiilen ja viljan viejänä. Vuonna 1919 liikevaihto oli laskenut vuoden 1873 tasolle.[3]
Wały Chrobrego terassikatu (Hakenterrasse), vuodesta 1945 Bolesław I Urhean terassikatu, arkkitehti Wilhelm Meyer-Schwartau 1902–1921. Etualalla Kansallismuseo, taustalla Länsi-Pommerin voivodikunnan virastotalo.
Stettinissä, toisin kuin muualla Länsi-Pommerissa, preussilainen sotamarsalkka Paul von Hindenburg sai vaaleissa enemmän ääniä kuin Adolf Hitler. Liike-elämän asteittaista elpymistä kiihdytettiin keinotekoisesti Hitlerin noustua valtaan, sen jälkeen kun työttömyyden poistaminen luvattiin toteuttaa ja sotateollisuuden rakentamista vahvistettiin. Kristalliyönä vuonna 1938 natsit polttivat synagogan, joka sijaitsi nykyisen Pommerin kirjaston lähellä ul. Dworcowalla.[5]
Vuonna 1939 Stettiniin rakennettiin uusi telakka pienemmille aluksille ja sukellusveneille, ja vuonna 1940 perustettiin laivastotukikohta. Kuten ensimmäisen maailmansodan aikana, Stettin kehittyi toisen maailmansodan aikana tärkeimmäksi Skandinavian liikenteen siirtopaikaksi.[3]
Vuonna 1939 perustettiin niin kutsuttu Suur-Stettinin kaupunki, joka oli olemassa toisen maailmansodan loppuun asti. Kaupungin pinta-ala kasvoi lähes kuusinkertaiseksi.[5] Alueella oli noin 100 pakkotyöleiriä. Kaupungin talous palveli valtakunnan sotilaallisia tarpeita. Stettinille annettiin korkein ilmapommituksen uhkataso. Oderin varrella ja vanhassa kaupungissa sijaitsevat teollisuusalueet kärsivät pommituksista eniten.[5] Helmikuussa 1945 Saksan viranomaiset aloittivat kaupungin asukkaiden, tehdaslaitteiden ja arkistojen evakuoinnin; barrikadeja, panssarintorjuntavalleja ja miinakenttiä rakennettiin. Stettinin itäisten piirikuntien puolesta käytiin ankaria taisteluita 14.–20. maaliskuuta.
Kaupunki julistettiin saarretuksi 20. maaliskuuta, ja Neuvostoliiton Puna-armeijan joukkojen miehitettyä oikean rannan siirtokunnat saksalaiset miinoittivat sataman ja tuhosivat Oder-joen ylittävät sillat. [5] Viimeinen Stettinin ja Pommerin gauleiterFranz Schwede-Coburg lähti Szczecinistä Wehrmacht-joukkojen kanssa 25. huhtikuuta 1945. Seuraavana päivänä kenraali Pavel Batovin johdolla Neuvostoliiton 65. armeija valtasi kaupungin, ja 28. huhtikuuta saapuivat Puolan viranomaiset.[9][5]
Preussin Pommerin maakunnan hallinnollinen jako vuonna 1939.Stettinin pommituksissa raunioitunut vanhakaupunki vuonna 1945.
Potsdamin konferenssin 17. heinäkuuta – 2. elokuuta 1945 jälkeen kaupunki luovutettiin Puolalle korvauksena sen entisten itäisten alueiden menetyksestä Neuvostoliitolle.[5]Liittoutuneiden pommitusten seurauksena rakennusten tuho oli noin 60–70%, sataman ja sen ympäristön 70–80% ja teollisuuslaitoksista 90% tuhoutui.[9]
Viranomaisten pormestariksi nimittämä insinööri Piotr Zaremba johti väliaikaista kaupunginvaltuustoa. Tuolloin Szczecinissä oli vain noin 200 puolalaista ja noin 6 000 saksalaista kokoontuneena Niebuszewon asuinalueelle. Kaupungin sodanaikainen komentaja, eversti Aleksei Fedotov antoi saksalaisten perustaa oman hallintonsa, jonka Erich Wiesnerin johtamat saksalaiset kommunistit valtasivat itselleen. Heidän taktiikkansa, joka oli hyvien suhteiden ylläpito Neuvostoliiton eliittiin, rajoittui tappion lieventämiseen ja alueellisten menetysten estämiseen. Saksalaiset onnistuivat lähes täydellisesti, suurelta osin anglosaksien ansiosta. He protestoivat Puolan viranomaisten saapumista Szczeciniin, minkä seurauksena puolalaiset lähtivät kaupungista 19. toukokuuta 1945. Saksalaiset palasivat 9. kesäkuuta, mutta eivät viipyneet kauaa, sillä heidät pakotettiin lähtemään kaupungista jälleen 19. kesäkuuta. [9]
Koska Szczecin sijaitsee Oder-joen länsipuolella, sen sodanjälkeinen kansallisuus ei ollut pitkään selvä. Kaupunki luovutettiin virallisesti Puolan viranomaisille vasta 5. heinäkuuta 1945.[5][9] Toisen maailmansodan jälkeen Szczecin jäi ensin osaksi NeuvostoliitonSaksan miehitysvyöhykettä, mutta kaupunki luovutettiin pian Puolalle. Tämä oli vastoin liittoutuneiden sopimusta Oder–Neisse-linjasta Saksan ja Puolan tulevana rajana.[4]
Kaupunkiin jäänyt saksalainen väestö karkotettiin ja asutettiin uudelleen Saksaan, ja vuonna 1947 Szczecinissä asui vain 4 000 saksalaista. Virallinen propaganda tarvitsi historiallisen syyn oikeuttaakseen näiden alueiden nopean asuttamisen. Vakuuttaakseen ihmiset viranomaiset käyttivät tunteisiin vetoavia argumentteja "muinaisista slaavilaisista maista ja paluusta Piast-dynastian perintöön". Väestö korvautui lähes kokonaan.[5][4] Tilalle tuotiin puolalaisia asukkaita Neuvostoliittoon liitetystä Itä-Puolasta. Neuvostoliitto piti kaupungin sataman hallussaan vuoteen 1955 asti, jolloin sekin luovutettiin Puolalle. He käyttivät Szczecinin satamaa Saksasta siepatun kaluston lastaamiseen.[4][9]
Sodanjälkeisten olosuhteiden outo ilmiö oli, että jotkut puolan juutalaiset teeskentelivät olevansa etnisiä saksalaisia, jotta heidät kuljetettaisiin Länsi-Saksaan. Neuvostoliittoon liitetyiltä Itä-Puolan alueilta tehdyt kuljetukset toivat noin 25 000 puolan juutalaista Szczeciniin vuonna 1946. Epäselvän tilanteen vuoksi heti sodan jälkeen Szczecinistä tuli juutalaisten salakuljetuskanava Britanniaan ja Yhdysvaltoihin, josta heidät kuljetettiin edelleen Palestiinaan tai eri puolille Yhdysvaltoja. Joidenkin raporttien mukaan kymmenet tuhannet juutalaiset käyttivät Szczeciniä pääsynä elämään ulkomailla. Pieni osa tästä maastamuutosta oli laillista. Marraskuussa 1948 Beniowski-niminen laiva lähti Szczecinistä Israeliin matkustajinaan 615 puolan juutalaista, joiden kohtalosta ei tiedetä mitään.[3]
Vuonna 1948 "Dąbrowacy"-yhteisön rahoittama Puna-armeijan ja Puolan kansanarmeijan kenraali Karol Świerczewskin muistolaatta paljastettiin Grunwaldzkin aukiolla hänen kuolemansa ensimmäisenä vuosipäivänä. Vuonna 1950 pystytettiin muistomerkki neuvostosotilaiden muistoksi, jotka kaatuivat kaupungin puolesta taistellessaan vuonna 1945.
Szczecinin vanhankaupungin 1990-luvulla jälleenrakennettuja julkisivuja Rynek Siennyllä (Heinätori).
Vuonna 1959 alkoi liikkua huhuja, että Neuvostoliitto saattaisi osana lännen-suhteiden liennytystä suostua Puolan rajan korjaamiseen Szczecinin alueella.[5] Ärsyyntyneenä Neuvostoliiton lehdistön hiljaisuudesta, joka ei kiistänyt näitä huhuja, Puolan yhdistyneen työväenpuolueen ensimmäinen sihteeri Władysław Gomułka lähetti teräväsanaisen kirjeen Neuvostoliiton johtajalle Nikita Hruštšoville. Samaan aikaan Puola päätti sisällyttää Szczecinin ulkomaisten valtuuskuntien vierailuohjelmaan. Näin tapahtui myös Hruštšovin Puolan-vierailun aikana. Kaupungin kunniakansalaisuuden myöntämistilaisuudessa Hruštšov rauhoitti puolalaisten huolenaiheita sanomalla:
Täällä, Puolan kansantasavallan läntisimmässä kaupungissa, kannattaa muistaa: Oderin ja Neissen rajanylityspaikkoja puolustamme me kaikki yhdessä Puolan kansakunnan rinnalla.
Pomnik Czynu Polaków, "Puolalaisten tekojen muistomerkki", kuvanveistäjä Gustaw Zemla 1979.
Vuonna 1979 paljastettiin "Puolalaisten tekojen muistomerkki": kolme kotkaa symboloivat niitä kolmea sukupolvea, jotka 35 vuoden aikana jälleenrakensivat ja laajensivat kaupungin sodan jälkeen. Vuoteen 1958 mennessä oli poistettu 8 miljoonaa tonnia romua. Vaurioitumattomia tiiliä lähetettiin Varsovaan vastauksena propagandaiskulauseeseen "Koko kansakunta rakentaa pääkaupunkiaan".[5]
Szczecinin telakan työläisten lakko vuonna 1980.
Joulukuussa 1970 ja elokuussa 1980 Szczecinissä järjestettiin työläisten lakkoja ja mielenosoituksia, ja siellä allekirjoitettiin myös niin sanotut elokuun sopimukset. Vuonna 1979 kaupungille myönnettiin Työn lipun ritarikunnan ensimmäisen luokan kunniamerkki. Paavi Johannes Paavali II vieraili kaupungissa 11. kesäkuuta 1987.
Vuosina 1946–1975 kaupunki oli niin kutsutun Suur-Szczecinin voivodikunnan pääkaupunki, vuosina 1975–1998 niin kutsutun Vähä-Szczecinin voivodikunnan pääkaupunki, ja vuodesta 1999 lähtien se on ollut Länsi-Pommerin voivodikunnan pääkaupunki.
Szczecinin kaupunginvaltuuston ensimmäiset vapaat paikallisvaalit pidettiin 27. toukokuuta 1990. Huhtikuusta syyskuuhun 1993 järjestettiin juhlallisuuksia Szczecinin kaupungin peruskirjan 750-vuotispäivän kunniaksi.
Vuodesta 1999 Szczecin on ollut Naton Koillisten monikansallisten armeijakuntien (Multinational Corps Northeast, lyh. MNC NE) päämaja.
2000-luvulla Szczecin on valittu useaan kertaan kansainvälisen suurten purjelaivojen regatan, The Tall Ships' Races'n maalipaikaksi. Ensimmäinen finaali järjestettiin 4.–7. elokuuta 2007. Järjestäjien mukaan alueella vieraili kaksi miljoonaa ihmistä. Kaupungista tuli sitten yksi tapahtuman järjestäjistä ja sponsoreista, ja siksi seuraava regatan finaali järjestettiin 3.–6. elokuuta 2013. Szczecinissä vieraili yli 100 purjevenettä, enemmän kuin aiemmin, ja regatan kokonaisvoittajaksi selviytyi Dar Szczecina, kaupungin omistama jahti.
Centrum Dialogu Przelomy museo, arkkitehti Robert Konieczny 2010–2016.
Regatan kolmas finaali järjestettiin 4.–7. elokuuta 2017. Pian finaalin jälkeen päätettiin myöntää Szczecinille järjestettäväksi vielä neljäs finaali, jonka oli määrä tapahtua 31. heinäkuuta – 3. elokuuta 2021 , mutta se peruttiin COVID-19-pandemian vuoksi.
Mieczysław Karłowiczin Filharmoninen sali, arkkitehdit Fabricio Barozzi & Alberto Veiga 2011–2014.
Vuoden 1939 tapahtumia, Stalinin aikaa, joulukuun 1970 protesteja, elokuun 1980 lakkoja ja muita keskeisiä 1900-luvun tapahtumia muistetaan Centrum Dialogu Przełomy museossa, Szczecinin kansallismuseon uusimmassa osastossa. Vuonna 2016 arkkitehti Robert Koniecznyn vuosina 2010–2016 suunnittelema maanalainen museo palkittiin kansainvälisessä kilpailussa Euroopan parhaana julkisena tilana. Lähellä sijaitseva toinen rakennus, vuosina 2011–2014 valmistunut arkkitehtien arkkitehtien Fabricio Barozzin ja Alberto Veigan suunnittelema Mieczysław Karłowiczin Filharmoninen sali, on myös saanut maailmanlaajuista tunnustusta.[5]
Paikallisliikennettä hoitavat bussit, raitiovaunulinjat ja paikallisjunat. Junia lukuun ottamatta julkinen liikenne on kunnallisen liikennelaitoksen hoidossa. Ensimmäinen raitiovaunulinja avattiin vuonna 1879.[5] Nykyisin linjoja on 12.
Szczecinin keskusasemalta liikennöi junia myös Puolan ulkopuolelle, muun muassa Berliiniin.
Szczecinillä on hyvät rautatieyhteydet "Solidarity" Szczecin–Goleniówin lentokentälle ja muualle Puolaan, esim. Świnoujścieen, Kołobrzegiin, Poznańiin, Wrocławiin, Varsovaan ja Gdańskiin. Szczecinillä on myös yhteydet Saksaan (Berliini, Gesundbrunnen) ja Pasewalkin kautta Neubrandenburgiin ja Lyypekkiin, mutta vain kahdella yksiraiteisella, sähköistämättömällä radalla. Tästä johtuen Berliinin ja Szczecinin välinen rautatieyhteys on paljon hitaampi ja vähemmän kätevä kuin kahdelle saman kokoiselle ja lähellä sijaitsevalle eurooppalaiselle kaupungille tyypillinen.
Szczecinissa sijaitsee yksi Puolan tärkeimmistä satamista, eli osa Szczecin-Świnoujścien satamaa.[10]
Satama on Puolan kolmanneksi suurin ja käsittelee vuosittain yli 32 miljoonaa tonnia rahtia.[11]
Lentoliikennettä palvelee Szczecin Goleniów kansainvälinen lentoasema, joka sijaitsee 47 km koilliseen kaupungin keskustasta.
Szczecinistä on huonot liikenneyhteydet pääkaupunki Varsovaan.[3] Vuosina 1996–2022 kunnostettu A6-moottoritie toimii kaupungin eteläisenä ohitustienä ja yhdistyy Saksan Bundesautobahn A11-moottoritiehen (kunnostettu 1996–2010), jota pitkin 150 kilometrin päässä olevaan Berliiniin pääsee noin 90 minuutissa. Muita tärkeitä moottoriteitä ovat vuosina 2008–2025 rakennettu S3-moottoritie, joka yhdistää Szczecinin eteläisempiin Gorzów Wielkopolskin, Zielona Góran ja Legnican kaupunkeihin, sekä vuosina 2010–2026 rakennettu S6-moottoritie, joka yhdistää Szczecinin Koszaliniin ja Gdańskiin. Risteysten kautta muiden moottoriteiden kanssa Szczecinillä on toimivat moottoritieyhteydet useisiin muihin Puolan suuriin kaupunkeihin, kuten Poznańiin, Łódźiin, Wrocławiin, Katowiceen, Varsovaan ja Krakovaan. Työn alla myös S10-moottoritien rakentaminen, joka avautuu vuosina 2027/2028–2030/2031, joka yhdistää kaupungin Bydgoszcziin, Toruńiin, Płockiin ja Varsovaan.
Szczecin on meriteollisuuden keskus; se työllistää 13 279 ihmistä. Szczecinin satama palvelee laivanvarustajia kaikkialta maailmasta ja on kahden varustamon, Polsteamin ja Euroafrican kotisatama. Lisäksi kaupungissa on muiden merenkulkuun liittyvien yritysten pääkonttoreita. Tämä teollisuudenala on kuitenkin kärsinyt jo vuosia taantumisesta.[3]
Vuonna 2013 perustettiin Szczecin-Kostrzyn-Slubicen erityistalousvyöhykkeen osa-alue.[12] Syyskuussa 2016 Szczecinissä oli rekisteröityjä työttömiä noin 8 400 asukasta, mikä vastaa 5,0 prosentin työttömyysastetta taloudellisesti aktiiviväestöön verrattuna.[13]
Työntekijöiden keskipalkka lokakuussa 2012 oli 3 807,73 zlotya, ja työllisten määrä Szczecinissä oli 90 754 henkilöä. Szczecinin piirin työvoimatoimiston 1. tammikuuta 2023 voimaan tulleiden tietojen mukaan minimipalkka on 3 490 zlotya, kun taas Länsi-Pommerin pääkaupungin asukkaiden keskipalkka on 6 733,49 zlotya.[9] Vuonna 2009 Szczecinin yrityssektorin keskimääräinen bruttokuukausipalkka oli 3 439,94 zlotya.
Szczecinin bruttokansantuote on 20,255 miljardia zlotya, mikä on 1/3 koko Länsi-Pommerin voivodikunnan bruttokansantuotteesta. Asukasta kohden on 49 497 zlotya, mikä on noin 40% enemmän kuin voivodikunnan vastaava tulos.
1100-luvulla tapahtuneen kaupungin kristinuskoon käännyttämisen jälkeen suurin osa väestöstä oli katolilaisia. 1500-luvulta lähtien, aina toisen maailmansodan loppuun asti, suurin osa väestöstä oli protestantteja (93% vuonna 1890), ja vuodesta 1945 lähtien enemmistö on jälleen katolilaisia. Historiallisesti asukkaiden määrä kaksinkertaistui 6 081:stä vuonna 1720 aina 12 360:een vuonna 1740 ja nousi 21 255:een vuonna 1812, jolloin katolilaisia oli vain 476 ja juutalaisia 5.
Asukasluku oli 1500-luvulta 1700-luvun alkuun noin 10 000. Vuonna 1720 Szczecinissä oli vain 6 081 asukasta, vuonna 1740 jo 12 360 ja vuonna 1820 jo 27 681. Kaupungin kasvaessa väkiluku jatkoi kasvuaan 55 000:sta vuonna 1855 aina 116 000:een vuonna 1890. Asukkaita oli 237 000 vuonna 1911 ja vuonna 1939 asukkaita oli 381 000.[4]
Ensimmäinen synagoga rakennettiin Szczeciniin vuonna 1835. Vuonna 1873 se purettiin ja tilalle rakennettiin uusi synagoga, jonka natsimiliisit polttivat Kristalliyön aikana vuonna 1938.[5][14]
Vuoteen 1852 mennessä väkiluku oli 48 028 ja kymmenen vuotta myöhemmin (1861) 58 487, mukaan lukien 1 065 katolilaista ja 1 438 juutalaista. Vuonna 1885 se oli 99 543,[15] ja vuoteen 1905 mennessä se kasvoi 224 119 uudisasukkaaseen (sotaväki mukaan lukien), joista 209 152 oli protestantteja, 8 635 katolilaisia ja 3 010 juutalaisia. Vuonna 1939 asukasmäärä nousi saksalaisten lähteiden mukaan 268 421 henkilöön, mukaan lukien 233 424 protestanttia, 10 845 katolilaista ja 1 102 juutalaista.[15]
Szczecinin väkiluku vuonna 2009 oli vertailun vuoksi 406 427 vuonna 2009. Ukrainan vallankumouksen 2014 jälkeen Szczeciniin, kuten useimpiin muihinkin Puolan suuriin kaupunkikeskuksiin, muutti ennennäkemättömästi ulkomaalaisia, joista ylivoimainen enemmistö oli ukrainalaisia. Heinäkuussa 2017 heistä 26 000 oli virallisesti rekisteröitynyt asumaan ja työskentelemään Szczecinissä, ja epävirallisten arvioiden mukaan heitä oli jopa 50 000, mikä muodosti yli 10% kaupungin asukkaista.[16]
Väkiluku on ollut suurimmillaan vuonna 1988, jolloin asukkaita oli 410 331,[17] vuonna 1994 asukkaita oli 419 600 ja vuonna 2002, jolloin asukkaita oli 415 399. Kaupungin väkiluku on pienentynyt viimeisen 20 vuoden aikana toista maailmansotaa edeltävälle tasolle; vuonna 2022 se oli 391 566 ja vuonna 2024 enää 386 706.[2][18][19]
Pałac pod Globusem (Palatsi maapallon alla), arkkitehti Franz Wichards 1891, nykyisin Taideakatemia.Länsi-Pommerin teknologinen yliopisto (Zachodniopomorski Uniwersytet Technologiczny)
Kaupungissa toimii useita yliopistoja ja korkeakouluja, 11 yliopistoa joissa on yhteensä noin 40 000 opiskelijaa:[9]
Szczecinin yliopisto (Uniwersytet Szczeciński), 35 000 opiskelijaa
Länsi-Pommerin teknologinen yliopisto (Zachodniopomorski Uniwersytet Technologiczny)
Pommerin lääketieteellinen yliopisto (Pomorski Uniwersytet Medyczny)
Szczecinin taideakatemia (Akademia Sztuki)
Szczecinin meri-akatemia (Politechnika Morska w Szczecinie; Akademia Morska w Szczecinie)
WSB Merito liiketalouden yliopistot (Uniwersytety WSB Merito, Wyższe Szkoły Bankowe, Wyższa Szkoła Bankowa)
Länsi-Pommerin liiketalouden koulu (Zachodniopomorska Szkoła Biznesu)
Szczecinin hallintotieteitten korkeakoulu (Wyższa Szkoła Administracji Publicznej w Szczecinie)
Szczecinin teologinen seminaari (Arcybiskupie Wyższe Seminarium Duchowne w Szczecinie)
Taideteollinen korkeakoulu (Wyższa Szkoła Sztuki Użytkowej)
Eurooppalaisen integraation akatemia (Wyższa Szkoła Integracji Europejskiej)
Wyższa Szkoła Ekonomiczno-Turystyczna
Wyższa Szkoła Humanistyczna TWP
Wyższa Szkoła Języków Obcych
Wyższa Szkoła Techniczno-Ekonomiczna
Wyższa Szkoła Zawodowa - Collegium Balticum
Wyższa Szkoła Zawodowa "OECONOMICUS" PTE
Wyższa Szkoła Zarządzania
Szczecinin kansallismuseo, arkkitehti Wilhelm Meyer Schwartau 1907–1913 Wały Chrobrego terassilla (Hakenterrasse), taustalla Länsi-Pommerin voivodikunnan virastotalo.Palac pod Glowami, 1700-1800 -luku, jälleenrakennettu 1958, jossa on Nykytaiteen museo.
Pałac Sejmu Stanów Pomorskich (Landeshaus, Pommerin säätykokouspalatsi), arkkitehti Gerhard Cornelius van Wallrawe 1726–1729, jossa toimii Alueellisten perinteiden museo.
Kaupungin suurin museo on Szczecinin kansallismuseo. Se on monialainen museo, jossa on kokoelmia arkeologiasta, antiikin ja nykytaiteesta, historiasta, numismatiikasta, merenkulkuun liittyviä esineistä ja etnografiasta. Museo sijaitsee kuudessa rakennuksessa, yksi moderni ja neljä historiallista rakennusta kaupungin keskustassa sekä yksi näyttelytila Gryficessä:
Szczecinin kansallismuseo, Wały Chrobrego 3.
Alueellisten perinteiden museo, ul. Staromłyńska 27 – Pommerin säätykokouspalatsi.
Nykytaiteen museo, ul. Staromłyńska 1 – Pałac pod Glowami.
Szczecinin historiallinen museo, ul. Księcia Mściwoja II 8, Szczecinin vanha kaupungintalo.
Centrum Dialogu Przelomy, maanalainen 1930–1980 -lukujen tapahtumien museo, Pl. Solidarności 1.
Merenrannan kapearaiteisen rautatien näyttely, ul. Błonie 2, Gryfice.
Lisäksi seuraavat tahot harjoittavat museotoimintaa:
Teknologian ja liikenteen museo (Muzeum Techniki i Komunikacji – Zajezdnia Sztuki)
Kirjallisuusmuseo (Muzeum Literatury) Pommerin kirjasto
EUREKA – Cuda Nauki i Techniki
Linnan museo (Muzeum Zamkowe) Pommerin herttuoiden linna
Szczecinin yliopiston meritieteiden laitoksen geologinen museo
Szczecinin arkkihiippakunnan museo, Pyhän Jaakon katedraali
pienet yksityiset teatterit (Teatr Kameralny Szczecińskiego Towarzystwa Przyjaciół Sztuki, Teatr Broadway):
Mieczysław Karłowiczin Filharmonia konserttitalo
Opera na Zamku (Pommerin herttuoiden linnassa)
Willa Lentza, al. Wojska Polskiego 84
Helena Majdaniecin amfiteatteri Kasprowiczin puistossa (kesäteatteri).
Lintuperspektiivi Kasprowiczin puistoon. Nähtävyyksiin kuuluvat "Puolalaisten tekojen muistomerkki" 1979, Helena Majdaniecin amfi-kesäteatteri ja Rusałka-järvi.Szczecinin keskushautausmaa (Hauptfriedhof) on Puolan suurin, Euroopan kolmanneksi suurin ja yksi maailman suurimmista. Se perustettiin vuosina 1899–1900 arkkitehti Wilhelm Meyer-Schwartaun suunnitelmien mukaan. Sinne on haudattu yli 300 000 ihmistä, pinta-ala on 172,33 hehtaaria.
Oder virtaa Szczecinin läpi kahtena uomana: sen itäinen haara, Regalica-joki, joka laskee Dąbsiejärveen, ja toinen haara, Länsi-Oder, joka virtaa lukuisten Szczecinin kaupunginosien halki ja laskee Roztoka Odrzańskaan Policen lähellä. Joki jakaa kaupungin kahteen osaan: vasempaan ja oikeaan rantaan. Jälkimmäistä termiä, oikea ranta, käytetään kaupungissa synonyyminä Dąbien kaupunginosalle, samoin kuin kaikille Regalican (itäisen Oderin) oikealla rannalla sijaitseville vanhoille ja uusille asuinalueille.[4]
Merkittävä osa kaupungin kokonaispinta-alasta on metsien, puistojen ja vesistöjen peitossa. Szczecinin kaupungin rajojen sisällä on 16 järveä ja lampea. Kaupungissa on 15 puistoa, joiden pinta-ala on 142,51 hehtaaria. Suurimmat ovat Kasprowiczin puisto ja Żeromskin puisto. Suurin ja mielenkiintoisin viheralue on Keskushautausmaa (Cmentarz Centralny), jonka pinta-ala on noin 160 hehtaaria. Szczeciniä ympäröivät metsäpuistot, joista lähimpänä kaupungin keskustaa on Arkońskin metsäpuisto, jonka vieressä on Głębokie-metsäpuisto ja Głębokie-järvi. Ainutlaatuinen luonnonalue Euroopassa on Szczecin Międzyodrzen alue, joka sijaitsee Oder-joen kahden haaran välissä ja jossa elää noin 300 sammakkoeläin-, matelija-, lintu- ja nisäkäslajia.[4]
Szczecinin ympäröivä maisema on muotoutunut Skandinaviasta toistuvasti saapuneiden jäätiköiden vaikutuksesta. Merkittävin maisemapiirre ovat kaupunkia ympäröivät moreenikukkulat. Joen vasemmalla rannalla Szczecinin ympäristössä korkeus nousee jopa 131 metriin (Wielecka Góra, Warszewskien kukkulat) ja oikealla rannalla jopa 147 metriin merenpinnan yläpuolelle (Bukowiec, Bukowe-vuoret).[4]
Kaupungin ja ympäröivän alueen ilmastoa kuvataan kosteaksi ja kohtalaisen lämpimäksi. Sitä muokkaavat pääasiassa Itämeren vaikutus ja Atlantin läheisyys, ja keskilämpötila kesällä on 1–2 °C alhaisempi kuin Keski-Puolassa, kun taas talvet ovat vastaavasti noin 2 °C leudompia.[4]
Venäjän keisarinna Katariina II Suuri (Sophie Auguste Friederike von Anhalt-Zerbst) on syntynyt toukokuussa 1729 Stettinissä ja kasvanut kaupungissa. Hänen isänsä prinssi Christian August von Anhalt-Zerbst (1690–1747) oli sekä komennettuna upseerina vuosina 1709–1721 että linnoituksen komentajana tammikuusta 1729 lähtien ja Stettinin kuvernöörinä vuoteen 1746 asti.[5]
Katuvesipumppu Herttuoitten linnaan johtavalla reitillä Szczecinissä.Pyhän Jaakon katedraali (Bazylika archikatedralna św. Jakuba Apostoła; Basilika und Erzkathedrale St. Jakobus) 1300-luku.Pommerin herttuoitten linna (Pałac Piast), 1346–1428, muutettu useaan otteeseen sen jälkeen, toisessa maailmansodassa linnasta tuhoutui n. 60%, nykyasu vuosina 1958–1980 tehdyssä korjauksessa 1500–1600 -lukujen renessanssin arkkitehtuurin tyyliin.[8][20]
Pyhän Jaakon katedraali (Bazylika archikatedralna św. Jakuba Apostoła; Basilika und Erzkathedrale St. Jakobus) 1300-luku, perustettu vuonna 1187, toisessa maailmansodassa vaurioita kärsinyt rakennus on entistetty 1400-luvun gotiikan arkkitehtuurin asuun. Oratoriosäveltäjä Carl Loewe asui vuosina 1820–1866 kaupungissa ja oli vuosia kirkon urkuri.
Neitsyt-torni (Baszta Panieńska), osa keskiaikaista kaupunginmuuria 1300-luku.
Vanha raatihuone 1500-luvulta, uudelleenrakennettu vuonna 1975.
Rynek Sienny aukio (Heumarkt eli Heinätori), keskiaikainen markkinatori vuodesta 1310 lähtien
Satamaportti (Brama Portowa, Berliner Tor), linnoitusarkkitehti Gerhard Cornelius van Wallrawen 1725–1727.
Kuninkaanportti (Brama Królewska; Anklamer Tor, Königstor), linnoitusarkkitehti Gerhard Cornelius van Wallrawen 1725–1728.
Grunwaldzkin aukio (Westend Kirchplatz, Kaiser-Wilhelm-Platz), 1884–1900 -luku, arkkitehti Karl Krühl, Haussmannin Pariisin kaupunkiuudistuksen mallin mukaan suunniteltu säteittäinen asemakaava.
Wały Chrobrego (Hakenterasse), 500-metrinen terassikatu Oderin rannalla, arkkitehti Wilhelm Meyer-Schwartau 1902–1921, nimettiin vuonna 1945 saksalaisia vastaan 1000-luvulla sotineen kuningas Bolesław I Urhean mukaan.
Pałac pod Globusem (Palatsi maapallon alla), arkkitehti Franz Wichards 1891, nykyisin Taideakatemia.
Pałac Sejmu Stanów Pomorskich (Landeshaus, Pommerin säätykokouspalatsi), arkkitehti Gerhard Cornelius van Wallrawe 1726–1729.
Palac pod Glowami, 1700-1800 -luku, jälleenrakennettu 1958, jossa on Nykytaiteen museo.
Quistorpin torni (Wieża Quistorpa), rauniot
Napoleonin kukkula (ul. Klonowica ja ul. Unii Lubelskiej risteyksessä)
1800-luvun vesipumput ympäri kaupunkia toimivat sotien aikana kaupungin asukkaiden varavesilähteenä. Noin 30 pumppua 70:stä on säilynyt tähän päivään asti.
Pommerin maanomistajien palatsi, arkkitehti Emil Drews 1893–1895.
Punainen raatihuone (Czerwony Ratusz; Rotes Rathaus), arkkitehti Konrad Krühl 1875–1879, jälleenrakennettu 1959–1963.
Pommerin lääketieteellisen yliopiston päärakennus, alun perin kaupungintalo vuodelta 1900–1902.
Länsi-Pommerin voivodikunnan virastotalo, arkkitehti Paul Kieschke 1905–1911.
Kansallismuseo, arkkitehti Wilhelm Meyer Schwartau 1907–1913.
Bismarcktähtitorni (Wieża Gocławska), arkkitehti Wilhelm Kreis 1913–1921.
Uusi kaupungintalo, arkkitehti Georg Steinmetz 1924–1927.
Pazim-pilvenpiirtäjä vuodelta 1992.
Mieczysław Karłowiczin Filharmonian sali, arkkitehdit Fabricio Barozzi & Alberto Veiga, 2011–2014.
Centrum Dialogu Przelomy, maanalainen 1930–1980 -lukujen tapahtumien museo, arkkitehti Robert Konieczny 2010–2016.
Neitsyt-torni (Baszta Panieńska), osa keskiaikaista kaupunginmuuria 1300-luku.
Puola
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Neitsyt-torni (Baszta Panieńska), osa keskiaikaista kaupunginmuuria 1300-luku.
Loitzin vuokratalo, 1539–1547, sisätilat uudelleenrakennettu 1955.
Satamaportti (Brama Portowa, Berliner Tor), linnoitusarkkitehti Gerhard Cornelius van Wallrawen 1725–1727.
Kuninkaanportti (Brama Królewska; Anklamer Tor, Königstor), linnoitusarkkitehti Gerhard Cornelius van Wallrawen 1725–1728.
Velthusenin palatsi (Palais Velthusen, Wolkenhauer-Haus) 1778–1779, jälleenrakennettu 1959–1962.
Pałac Joński, 1700-1800 -luku.
Asuintalo 1800-luvun loppu, ul. Krzywoustego.
Asuintaloja 1800-luvun loppu, ul. Śląskiej.
Punainen raatihuone, (Czerwony Ratusz; Rotes Rathaus) arkkitehti Konrad Krühl 1875–1879, jälleenrakennettu 1959–1963.
Kaupungin merenkulkua ja kauppaa symboloiva Sedina-patsas, kuvanveistäjä Ludwig Manzel 1889. Postikortti ennen vuotta 1913.
Pommerin lääketieteellisen yliopiston päärakennus, alun perin kaupungintalo vuodelta 1900–1902.
Wieża Gocławska, Bismarck-tähtitorni, arkkitehti Wilhelm Kreis 1913–1921.
Uusi kaupungintalo, arkkitehti Georg Steinmetz 1924–1927.
Helena Majdaniecin amfiteatteri Kasprowiczin puistossa, arkkitehti Zbigniew Abrahamowicz 1976 (kesäteatteri).
Pazim-pilvenpiirtäjä vuodelta 1992.
Mieczysław Karłowiczin Filharmonian sali, arkkitehdit Fabricio Barozzi & Alberto Veiga, 2011–2014.
Centrum Dialogu Przelomy, maanalainen 1930–1980 -lukujen tapahtumien museo, arkkitehti Robert Konieczny 2010–2016.
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Szczecin Wikimedia Commonsissa
