Newburgh (New York)
| Newburgh | |
|---|---|
Newburgh nähtynä Beaconin rautatieasemalta Hudsonjoen vastarannalta. |
|
lippu |
vaakuna |
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Yhdysvallat |
| Osavaltio | New York |
| Piirikunta | Orange |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 12,4 [1] km² |
| Väkiluku (2020) | 29 000[2] |
Newburgh on vajaan 29 000 asukkaan kaupunki Orangen piirikunnassa New Yorkin osavaltion kaakkoisosassa. Se sijaitsee Hudsonjoen länsirannalla, noin 90 kilometria New York Citystä pohjoiseen.
Yhdysvaltain vapaussodan loppuvaiheessa George Washington johti siirtokuntien armeijaa kaupungista käsin; hänen entisestä päämajastaan on muodostunut kaupungin tunnetuin nähtävyys. Kaupungissa on myös satoja muita kulttuurihistoriallisesti merkittäviä rakennuksia, erityisesti East End Historic Districtin alueella.
Newburghin talous perustui pitkään teollisuuteen ja jokisatamaan, mutta toisen maailmansodan jälkeen työpaikkojen määrä romahti teollisuuden rakennemuutoksen myötä. Korkea köyhyysaste ja sosiaaliset ongelmat, kuten rikollisuus ja huumeet, ovat jatkuneet 2000-luvulle asti.
Väestöstä lähes puolet on taustaltaan latinalaisamerikkalaisia, ja kaupungissa on myös paljon afroamerikkalaisia ja amerikanitalialaisia. Kaupungin ohi kulkee useita valtateitä, ja sen läheisyydessä sijaitsee kansainvälinen lentokenttä.
Maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Newburgh sijaitsee Orangen piirikunnassa New Yorkin osavaltion kaakkoisosassa, noin 90 kilometriä New York Citystä pohjoiseen. Kaupunki on Hudsonjoen länsirannalla Beaconia vastapäätä ja Catskillvuorista kaakkoon.[3][4] Sitä ympäröi lännessä ja pohjoisessa Town of Newburgh sekä etelässä Town of New Windsor.[4]
Newburghin kohdalla Hudsonjoki levenee Newburgh Bayksi, joka soveltuu syvyytensä ansiosta hyvin vesiliikenteelle.[5] Noin kahdeksan kilometriä kaupungista etelään joki virtaa Breakneck Ridgen ja Storm King Mountainin välistä Hudson Highlandsin alueelle.[5][6] Noin kaksi kolmasosaa kaupungin pinta-alasta kuuluu Quassaick Creekin valuma-alueeseen, joka laskee Hudsonjokeen kaupungin eteläosassa, kun taas muilla alueilla vedet virtaavat suoraan jokeen.[7]
Tasaisen rantakaistaleen jälkeen maasto kohoaa jyrkästi noin 90 metriin porrasmaisena rinteenä. Rinteen yläpuolella maasto muuttuu tasaisemmaksi Broadwayn itäpään tienoilla.[5][8] Eteläisessä Newburghissa Quassaick Creekin suulla ranta on paikoin hyvin jyrkkä ja kohoaa noin 40 metriä joenpinnan yläpuolelle.[8]
Yhdysvaltain väestönlaskentaviraston mukaan Newburghin maa-alue on noin 9,9 neliökilometriä ja vesialue noin 2,5 neliökilometriä.[1] Valtaosa maa-alueesta on tiivistä kaupunkirakennetta; viheralueita on lähinnä länsirajalla Snake Hillin ympäristössä sekä Quassaick Creekin varrella.[9] Kaupungissa on yhteensä 138 hehtaaria puistoalueita, joista 13 hehtaaria on rakennettuja puistoja ja 125 hehtaaria luonnonmukaisia viheralueita.[10]
Newburgh kuuluu uudemmassa Köppenin–Geigerin ilmastoluokituksessa kostean subtrooppisen ilmaston (Cfa) piiriin, kun vanhemmissa luokituksissa se luokiteltiin kuumakesäiseen mannerilmastoon (Dfa).[11][12]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1609 englantilainen tutkimusmatkailija Henry Hudson purjehti ensimmäisenä eurooppalaisena Hudsonjokea pitkin pohjoiseen ja saapui Newburgh Baylle. Hänen perämiehensä kirjasi laivan lokikirjaan, että paikka soveltui hyvin kaupungin perustamiseen.[13][14] Noin sata vuotta myöhemmin Saksan Pfalzista saapuneet protestanttiset pakolaiset perustivat kuningatar Annan luvalla nykyisen kaupungin paikalle siirtokunnan nimeltä Parish by the Quassaick.[14][15] He asettuivat Quassaick Creekin suulle ja valmistivat paikallisista luonnonvaroista Britannian laivastolle tervaa ja muita pihkanjalostustuotteita.[16]
1700-luvulla Newburgh kehittyi merkittäväksi jokisatamaksi. Vuonna 1743 Alexander Colden sai oikeuden liikennöidä lauttaa Hudsonjoen yli, mikä loi pysyvän yhteyden vastarannalle ja vahvisti alueen asemaa kaupan solmukohtana. Jokirannan telakat, varastot ja verstaat tukivat kasvavaa kauppaa erityisesti New Yorkiin.[16] Vuosisadan puoliväliin mennessä englantilaisista ja skotlantilaisista oli muodostunut suurin väestöryhmä, ja siirtokunta nimettiin uudelleen Newburghiksi Skotlannissa sijaitsevan kylän mukaan.[3][14]
Yhdysvaltain vapaussodan loppuvaiheessa vuosina 1782–1783 Newburgh toimi kenraali George Washingtonin päämajana ja amerikkalaisten komentokeskuksena Hudsonjoen laaksossa. Sodan päätyttyä Washington antoi kaupungissa käskyn hajottaa siirtokuntien armeijan. Hän torjui myös ehdotukset vallan keskittämisestä itselleen ja sitoutui tasavaltalaisiin periaatteisiin. Tämän vuoksi Newburghia on pidetty Yhdysvaltain tasavallan synnyn kannalta symbolisesti merkittävänä paikkana.[3][14]
1800-luvun alussa Newburghista kehittyi merkittävä liikenteen solmukohta ja teollisuuskeskus. Sen sijainti New Yorkin ja Albanyn puolivälissä sekä luonnostaan syvä satama loivat hyvät edellytykset kaupalle. Newburghin ja Cochectonin välinen tullitie yhdisti kaupungin Delawarejoen alueeseen ja helpotti tavaroiden kuljetusta sisämaasta Hudsonjoelle.[16] Jokirantaa reunustivat telakat, valimot ja parkitsimot, ja tuotanto laajeni tiilenvalmistukseen, panimotoimintaan sekä myöhemmin vaateteollisuuteen.[14][16] Hallinnollisesti Newburgh erotettiin Town of Newburghista omaksi kyläkseen vuonna 1800, ja siitä tuli kaupunki vuonna 1865.[14][17]
1800-luvun jälkipuoliskolla vauraus näkyi kaupungin rakennuskannassa. Hudson Highlandsin maisemat houkuttelivat varakkaita asukkaita, jotka rakennuttivat näyttäviä kartanoita Andrew Jackson Downingin, Calvert Vaux’n ja Frederick Clarke Withersin suunnitelmien pohjalta.[14][18] Vuonna 1884 Montgomery Streetillä otettiin käyttöön Thomas Edisonin suunnittelema voimalaitos, ja Newburghista tuli New Yorkin jälkeen toinen kunta maailmassa, jossa hyödynnettiin sähköä. Ensimmäisenä iltana sähkövalot syttyivät noin 500 lamppuun keskustassa.[19] Vuonna 1893 avattu Palatine Hotel nousi aikansa tunnetuksi seurapiirien kohtaamispaikaksi.[14][18] 1900-luvun alussa Newburgh oli yksi Hudson Valleyn tärkeimmistä teollisuus- ja kauppakeskuksista, ja kaupungissa toimi yli sata tehdasta.[14]
Toisen maailmansodan jälkeen teollisuuden rakennemuutos johti tuotannon supistumiseen ja työpaikkojen katoamiseen.[13] Samalla kaupallinen toiminta siirtyi esikaupunkialueille, mikä hiljensi keskustaa. 1970-luvun alussa laajat purkutyöt hävittivät erityisesti joenrannan historiallista rakennuskantaa ja heikensivät kaupunkikuvaa merkittävästi.[18] 2000-luvulla Newburghissa on toteutettu useita hankkeita, joiden tavoitteena on elvyttää kaupunkia ja kunnostaa sen historiallisia rakennuksia.[14]
Hallinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Newburghilla on kunnallinen itsehallinto (municipal corporation), ja sen hallinto perustuu vuodesta 1917 käytössä olleeseen valtuusto–johtaja-malliin.[20] Kaupunginvaltuusto säätää paikallislait sekä päättää strategiasta, talousarviosta, verotuksesta ja lainanotosta. Valtuustoon kuuluu seitsemän vaaleilla valittua jäsentä: pormestari ja kuusi muuta jäsentä, joista kaksi edustaa koko kaupunkia ja neljä vaalipiirejä. Pormestari johtaa valtuuston kokouksia ja osallistuu päätöksentekoon yhtenä jäsenenä, mutta hänen roolinsa on pääosin edustuksellinen.[21] Kaupunginjohtaja (city manager) on valtuuston nimittämä, ja hän vastaa hallinnon johtamisesta, lakien toimeenpanosta sekä valtuuston päätösten toteuttamisesta.[22]
Newburghin kaupunginoikeus (City Court of Newburgh) kuuluu osavaltion oikeusjärjestelmään, ja siellä työskentelee kolme tuomaria. Newburghin laajennettu koulupiiri (Newburgh Enlarged City School District) toimii erillään kaupungin hallinnosta. Myös asuntopalveluista vastaava Newburgh Housing Authority ja teollistamisvirasto (Industrial Development Agency) ovat itsenäisiä toimijoita.[20]
Talous
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Newburgh oli 1900-luvun ensimmäiselle puoliskolle saakka vauras jokisatama ja teollisuuskaupunki.[3][14] Toisen maailmansodan jälkeen kaupunki taantui nopeasti, kun tehtaita suljettiin tai siirrettiin muualle. Tämä johti työpaikkojen menetyksiin ja veropohjan kaventumiseen. Peräkkäiset talouskriisit, mukaan lukien vuoden 2008 laman vaikutukset, johtivat yli 600 rakennuksen hylkäämiseen; monet niistä jäivät tyhjilleen tai päätyivät suurten lainanantajien haltuun.[18]
Talousongelmat ovat jatkuneet 2000-luvulla.[23] Vuosina 2020–2024 kotitalouksien mediaanitulot olivat 57 000 dollaria, kun Yhdysvaltain keskiarvo oli 81 000 dollaria. Köyhyysaste oli samalla ajanjaksolla 24 prosenttia, kun koko maassa vastaava luku oli 11 prosenttia.[24] Kaupungin rajojen sisällä toimivista työnantajista merkittävimpiä ovat St. Luke’s Cornwall Hospital (1 247 työntekijää), vammaispalveluja tarjoava The Arc (525), Mount Saint Mary College (350), KeyBank (280) ja ruokapalveluyritys Watson Services (240).[25]
Liikenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Newburghia palvelivat historiallisesti Erie- ja West Shore -rautatiet.[5] Nykyisin rautatieliikenne rajoittuu CSX Transportationin operoimaan tavaraliikenteeseen West Shore -radalla. Lähimmät matkustajajunayhteydet ovat Beaconin sekä Salisbury Millsin–Cornwallin asemilla.[26]
Newburghin läheltä kulkee kaksi merkittävää valtatietä: lännessä pohjois–eteläsuuntainen New York State Thruway (I-87) ja pohjoisessa itä–länsisuuntainen Interstate 84.[27] Newburghin–Beaconin silta yhdistää Interstate 84:n Hudsonjoen yli Newburghin (Orangen piirikunta) ja Beaconin (Dutchessin piirikunta) välillä.[28] Interstate-teiden ja sillan rakentaminen 1950–1960-luvuilla paransi alueen saavutettavuutta, mutta ohjasi samalla läpikulkuliikennettä pois kaupungista.[14][18]
Valtaosan historiastaan Newburghin ja Beaconin välinen liikenne Hudsonjoen yli perustui lauttayhteyteen. Lauttaliikenne alkoi jo vuonna 1743 ja oli yksi Yhdysvaltojen vanhimmista. Se lopetettiin 3. marraskuuta 1963, päivää Newburghin–Beaconin sillan avaamisen jälkeen. Lauttayhteys palautettiin työmatkaliikenteeseen lokakuussa 2005, mutta Metropolitan Transportation Authority keskeytti sen toistaiseksi tammikuussa 2025.[29]
Newburghin lähellä sijaitsee New York Stewart International Airport, jolta on suoria lentoja kotimaisiin ja kansainvälisiin kohteisiin. Vuonna 2024 kentällä operoi neljä lentoyhtiötä, jotka liikennöivät muun muassa Floridaan, Etelä-Carolinaan, Reykjavikiin ja Färsaarille. Port Authority of New York and New Jersey on investoinut kentän kehittämiseen, ja terminaalia on laajennettu kansainvälistä liikennettä varten.[30]
Väestö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 2020 väestönlaskennan mukaan Newburghissa oli 29 000 asukasta, mutta heinäkuussa 2024 väkiluvun arvioitiin olevan enää 28 000.[2] Väkiluku oli suurimmillaan noin 32 000 vuonna 1950.[14] Teollisuuden työpaikkojen väheneminen ja taloudelliset vaikeudet ovat sittemmin johtaneet väestön vähenemiseen.[18]
Kaupungin väestö on poikkeuksellisen monimuotoinen: 49 prosenttia asukkaista on taustaltaan latinalaisamerikkalaisia ja 24 prosenttia syntynyt ulkomailla, mikä on selvästi yli Yhdysvaltain keskiarvon. Lähes puolet yli viisivuotiaista puhuu kotonaan muuta kieltä kuin englantia.[24] Latinalaisamerikkalaisen, pääosin meksikolaistaustaisen, väestön lisäksi kaupungissa on pitkään asunut paljon afroamerikkalaisia ja amerikanitalialaisia, ja uusia asukkaita on muuttanut erityisesti New Yorkin suurkaupunkialueelta.[18][31]
Väestö on suhteellisen nuorta: 24 prosenttia asukkaista on alle 18-vuotiaita ja 14 prosenttia vähintään 65-vuotiaita. Kotitalouksia on lähes 10 500, ja niiden keskikoko on 2,64 henkilöä.[2] Köyhyys ja taloudellinen syrjäytyminen liittyvät kaupungin korkeaan rikollisuuteen ja huumeongelmiin; alueella toimii useita katujengejä, mikä tekee poliisin työstä haasteellista.[18]
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Newburghiin kuuluva East End Historic District käsittää satoja 1800-luvun historiallisia rakennuksia ja teollisuuskiinteistöjä. Osavaltio sisällyttää alueen laajempaan suojeltuun kokonaisuuteen yhdessä Montgomery–Grand–Liberty Streets Historic Districtin kanssa; yhdessä ne muodostavat yhden New Yorkin merkittävimmistä historiallisista alueista. Alue ulottuu suunnilleen Robinson Avenuelta lännessä Water Streetiin idässä sekä Monument ja Renwick Streetiltä etelässä Broadwaylle pohjoisessa.[16]
Alueeseen kuuluu Washington’s Headquarters, joka toimi George Washingtonin päämajana vuosina 1782–1783. Se on kaupungin vanhin rakennus, ja se suojeltiin vuonna 1850 Yhdysvaltain ensimmäisenä julkisomisteisena historiallisena kohteena.[16][32] David Crawford House edustaa federaalityyliä, jolle ovat ominaisia symmetriset julkisivut. East Endin rakennuskanta kattaa federaalityylin lisäksi uuskreikkalaista ja uusgoottilaista arkkitehtuuria, mukaan lukien carpenter gothic- ja Hudson Valley bracketed -tyyliä edustavia rakennuksia.[16]
Historiallinen suojelu toimii myös taloudellisena kannustimena: suojellut kiinteistöt ovat oikeutettuja New Yorkin osavaltion korjausrakentamisen verokannustimeen, mikä on edistänyt niiden kunnostamista.[16]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Water Resource Summary: A Summary Prepared for the City of Newburgh (PDF) 6/2015. Orange County Government. Viitattu 12.4.2026. (englanniksi)
- City of Newburgh Local Waterfront Revitalization Program (PDF) New York Department of State. Viitattu 12.4.2026. (englanniksi)
- Land Use Master Plan (PDF) City of Newburgh. Viitattu 12.4.2026. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 2025 Gazetteer Files: New York Places (TXT) U.S. Census Bureau. Viitattu 12.4.2026. (englanniksi)
- 1 2 3 QuickFacts: Newburgh city, New York U.S. Census Bureau. Viitattu 12.4.2026. (englanniksi)
- 1 2 3 4 Newburgh Encyclopaedia Britannica. Viitattu 12.4.2026. (englanniksi)
- 1 2 LWRP Section II. Inventory and Analysis, s. II-3
- 1 2 3 4 The New International Encyclopaedia. Vol. 14 1905. Dodd, Mead. Viitattu 12.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Gateway to the Hudson Highlands NASA Earth Observatory. Viitattu 12.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Water Resource Summary, s. 9
- 1 2 LWRP Section II. Inventory and Analysis, s. II-13
- ↑ Land Use Master Plan, s. 65
- ↑ Land Use Master Plan, s. 66
- ↑ Observed and projected climate shifts 1901-2100 depicted by world maps of the Köppen-Geiger climate classification Climate Change & Infectious Diseases Group, University of Veterinary Medicine Vienna. Viitattu 12.4.2026. (englanniksi)
- ↑ World Map of the Köppen-Geiger climate classification updated Climate Change & Infectious Diseases Group, University of Veterinary Medicine Vienna. Viitattu 12.4.2026. (englanniksi)
- 1 2 Our City Safe Harbors of the Hudson. Viitattu 12.4.2026. (englanniksi)
- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 Newburgh History The Historical Society of Newburgh Bay and the Highlands. Viitattu 12.4.2026. (englanniksi)
- ↑ McTamaney, Mary: Christmas in a very new land Hudson Valley Times. 28.12.2023. Viitattu 12.4.2026. (englanniksi)
- 1 2 3 4 5 6 7 8 Discover Newburgh’s East End Historic District NewburghNY.org. Viitattu 12.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Town of Newburgh Retrospective Town of Newburgh. Viitattu 12.4.2026. (englanniksi)
- 1 2 3 4 5 6 7 8 Resurrecting Newburgh, the once-grand American city that had its heart torn out The Guardian. 8.4.2015. Viitattu 12.4.2026. (englanniksi)
- ↑ History Newburgh Illuminated Festival. Viitattu 12.4.2026. (englanniksi)
- 1 2 Local Form of Government City of Newburgh. Viitattu 12.4.2026. (englanniksi)
- ↑ City Council City of Newburgh. Viitattu 12.4.2026. (englanniksi)
- ↑ City Manager City of Newburgh. Viitattu 12.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Land Use Master Plan, s. 15
- 1 2 QuickFacts: Newburgh city, New York; United States U.S. Census Bureau. Viitattu 12.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Major Employers List 2026 (XLS) Orange County Partnership. Viitattu 12.4.2026. (englanniksi)
- ↑ LWRP Section II. Inventory and Analysis, s. II-17
- ↑ Land Use Master Plan, Map I-1
- ↑ The Newburgh-Beacon Bridge New York State Bridge Authority. Viitattu 12.4.2026. (englanniksi)
- ↑ The Long, Storied History of the Newburgh-Beacon Ferry 7.2.2024. Scenic Hudson. Viitattu 12.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Travel Destinations from Stewart Airport in Newburgh Chronogram. 3/2024. Viitattu 12.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Renewal’s Toll on Newburgh Architect Magazine. 1.4.2019. Viitattu 12.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Washington's Headquarters State Historic Site New York State. Viitattu 12.4.2026. (englanniksi)
