Landlerit

Landlerit (saks. Landler) ovat Romanian saksalaisvähemmistöjen yksi alaryhmä, joka syntyi alkuaan 1700-luvulla Itävallasta pakkosiirretyistä protestanteista. Heidän nimityksensä, jota on alettu käyttää vasta 1800-luvulla, palautuu nimeen Landl (”pikku-maa”), jota perinteisesti oli käytetty Ylä-Itävallan Welsin, Vöcklabruckin ja Gmundenin seuduista.

Historia

Hermannstadtin (Sibiu) luterilaisen kirkon lasimaalausikkuna vuodelta 1908 Landlerien maahantulon muistoksi

1700-luvun Itävallan Habsburg-hallitsijat Kaarle VI ja Maria Teresia näkivät katolisen kirkon ja sen ylläpitämän uskonyhteyden tärkeänä voimatekijänä, joka vahvistaisi ja pitäisi koossa heidän monikansallista valtakuntaansa. Vastauskonpuhdistuksesta ja protestanttien vainoista huolimatta Itävaltaan oli kuitenkin jäänyt protestantismin saarekkeita. Etenkin vuoristossa ja syrjäseuduilla luterilaista uskoa harjoitettiin salassa. Tämän torjumiseksi toteutettiin heinäkuussa 1734 ensimmäinen ”transmigraatio” eli pakkokyyditys Salzkammergutin alueelta Transilvaniaan. Karkotettavaksi valittiin johtajina pidettyjä vauraita ja yhteisöissään arvostettuja protestanttiperheitä. Kun kyydityksellä ei kuitenkaan ollut toivottua vaikutusta, ”transmigraatio” laajeni muutamiin perheisiin kohdistuneesta rangaistustoimesta joukkokarkotukseksi. Etenkin Salzburgin alueelta mutta myös Ylä-Itävallasta, Steiermarkista ja Kärntenistä pakkosiirrettiin satoja perheitä.

Ainakin joissakin tapauksissa karkotettuja kohdeltiin rikollisina. He joutuivat jättämään omaisuutensa, joskus myös lapsensa (jotka joutuivat kasvateiksi katolisiin perheisiin). Itävaltaan jääneen omaisuuden myyntiä hallinnoi erityinen Transilvanian Hermannstadtissa (rom. Sibiu) toimiva transmigranttivirasto, jonka olisi pitänyt toimittaa myyntituotot karkotetuille Transilvaniaan. Useissa tapauksissa rahat saapuivat perille myöhään tai eivät laisinkaan, ja osa karkotetuista joutui elämään äärimmäisen kurjissa oloissa. Köyhyyteen ja traumaattisiin kokemuksiin kuoli alkuaikoina jopa puolet joistakin pakkosiirretyistä ryhmistä.

Transilvania valikoitui pakkosiirtojen kohteeksi, koska siellä oli vanhastaan vallinnut uskonnonvapaus ja siellä toimi ennestään protestanttisia seurakuntia. Toisaalta ”transmigraatioista” toivottiin myös työvoimaa ja taloudellista piristysruisketta köyhälle ja takapajuiselle alueelle. Tulokkaita ei kuitenkaan otettu avosylin vastaan, vaan kesti pitkään, ennen kuin he löysivät paikkansa Transilvanian vanhojen saksilaisyhteisöjen joukosta. Joissakin saksilaiskylissä landlerit sulautuivat saksilaisiin, mutta paikoin syntyi rinnakkainelon muotoja, joissa landlerit pitivät tiukasti kiinni perinteistään, murteestaan ja kansallispuvuistaan ja istuivat kirkossa omassa sivulaivassaan erillään sakseista. Huomattavia landler-yhteisöjä eli Hermannstadtin lähistöllä Großaun (rom. Cristian, unk. Kereszténysziget), Neppendorfin (rom. Turnișor, unk. Kistorony) ja Großpoldin (rom. Apoldu de Sus, unk. Nagyapold) kylissä. Osa landlereista liittyi Transilvanian hutteriitteihin ja muutti 1870-luvulla Amerikkaan.

Nykypäivä

Landlereista kuten muistakin Romanian saksalaisvähemmistöistä on suuri osa 1970-luvulta lähtien muuttanut maasta. Näkyvimpiä vielä Romaniassa toimivia landlereita on Martin Bottesch, joka on toiminut romaniansaksalaisten puolueen (DFDR, Demokratisches Forum der Deutschen in Rumänien) sekä Sibiun alueen hallinnon johtoportaissa.