close
Siirry sisältöön

Filammon

Wikipediasta

Filammon (m.kreik. Φιλάμμων, Filammōn, lat. Philammon) oli kreikkalaisessa mytologiassa runoilija ja muusikko, joka yhdistettiin vahvasti Apollonin palvontaan Delfoissa sekä kithara- ja kuoromusiikkiin.[1]

Filammonin sanottiin olleen Apollonin ja nymfi Khionen – tai joidenkin lähteiden mukaan Filoniksen tai Leukonoen – poika.[1][2] Parnassoksella asuneen nymfi Argiopen kanssa hän sai pojat Thamyriin ja Eumolpoksen.[1][3] Ferekydes kertoo Filammonin, eikä Orfeuksen, osallistuneen argonauttien retkelle.[1][4]

Filammonin sanottiin perustaneen kuorotytöt, jotka lauloivat hymnejä Apollonin delfoilaisessa kultissa, ylistäen Leton, Artemiin ja Apollonin syntymiä. Joidenkin mukaan hän oli ylipäätään kuoromusiikin keksijä. Filammonille omistetut delfoilaiset hymnitekstit olivat kitharoidisia nomoksia, ilmeisesti doorilaisella murteella. Näyttää siltä, että Terpandros sävelsi useita omista nomoksistaan näiden jäljitelmiksi, sillä Pseudo-Plutarkhos kertoo, että osa Terpandroksen kitharoidisista nomoksista liitettiin Filammoniin, ja että Filammonin delfoilaiset hymnit olivat lyyrisiä sävellyksiä (ἐν μέλεσι, en melesi). Kuitenkin Pseudo-Plutarkhos mainitsee heti perään, että kaikki varhaisimmat hymnit aikakaudelta, johon Filammonin katsotaan kuuluneen, olivat heksametrisiä; näin ollen jälkimmäinen väite voinee selittyä sillä, että Filammonin ja Terpandroksen nomokset on sekoitettu keskenään.[1][5]

Pausanias kertoo, että Delfoin kaikkein varhaisimmissa musiikkikilpailuissa ensimmäinen voittaja oli Khrysothemis, toinen Filammon ja kolmas hänen poikansa Thamyris. Kilpailuissa esitetty sävelmä oli Apollonille osoitettu hymni, jota Proklos kutsuu nomokseksi; sen keksijänä pidettiin itse Apollonia, ja ensimmäisenä esittäjänä Khrysothemistä.[1][6] Pausanias mainitsee myös, tosin ilmaisten epäilyksensä, että Filammon olisi ollut Lernan mysteerien perustaja.[1][7]

  1. 1 2 3 4 5 6 7 Smith, William: ”Philammon”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. Tatianos: Puheita kreikkalaisille (Oratio ad Graecos) 62–63; Ovidius: Muodonmuutoksia (Metamorphoses) 11.317; Ferekydes, teoksessa skolia Homeroksen Odysseiaan 19.432, fragm. 63 (ed. Müller); Hyginus: Fabulae 161; Theokritos: Idyllejä 24.118.
  3. Pseudo-Apollodoros: Bibliotheke 1.3.3; Pausanias: Kreikan kuvaus 4.33.3; Euripides: Rhesos 901.
  4. Skolia Apollonios Rhodoslaisen Argonautikaan 1.23; Fabricius: Bibliotheca Graeca I, s. 214; Müller: Die Dorier 2.8.13, I, s. 352, 2. painos.
  5. Pseudo-Plutarkhos: Musiikista (De musica) 1132a, 1133b; Eusebios Kesarealainen: Khronikon; Synkellos, s. 162; Ferekydes, emt.
  6. Pausanias: Kreikan kuvaus 10.7.2; Proklos: Khrestomathia 13, ed. Gaisford.
  7. Pausanias: Kreikan kuvaus 2.37.2.