Eenokki Kekkonen
Eenokki Juhonpoika Kekkonen (1. kesäkuuta 1841 Karttula – 15. heinäkuuta 1909 Karttula) oli suomalainen renki ja torppari. Hänet tunnetaan Suomen 8. presidentin Urho Kekkosen isoisänä.[1]
Eenokki Kekkonen kuului 1800-luvulla voimakkaasti kasvaneeseen maaseudun tilattomaan väestöön.[2] Monet väentuvat tulivat Kekkoselle tutuiksi hänen palvellessaan nuoruudessaan renkinä vuosikymmenen ajan Karttulan taloissa.[3] Kekkonen oli liikkuvainen mies, kortteeria oli pakko vaihtaa tienestin toivossa.[1] Ennen kuin Kekkonen sai oman mökin ja tuli mäkitupalaiseksi, hän ehti palvella renkinä kolmisen vuotta myös Karttulan pappilassa[2] ja kierrellä loisena eli itsellisenä Karttulan taloissa. Sekalaisten maataloustöiden lisäksi Kekkonen hallitsi kivityömiehen taidot, jotka hän oli oppinut isältään Juholta, joka vuonna 1857 sai muuttokirjan mennäkseen vähäksi aikaa töihin Helsingin–Hämeenlinnan rautatietyömaalle.[1] Kivityömiehenä Kekkonen pystyi tilapäistöitä tekemällä hankkimaan perheensä niukkaan toimeentuloon leivänjatkoa. Jonkinlaiseksi muistoksi jälkipolville Kekkonen jätti "reikäkiven", kolmisen metriä pitkän, toista metriä leveän kivenjärkäleen, johon hän oli hakkauttanut pojilleen reiät.[1]
Kekkonen nai Karttulasta Anna-Liisa Koskisen,[2] joka oli itsellisen Elias Koskisen tytär. Perheeseen syntyi neljä poikaa: Taavetti, Johannes, Juho ja Alpertti. Suurimman osan elämästään Eenokki ja Anna-Liisa asuivat poikineen Koivujärven kylässä, Vainikkalassa, Korvenmökissä. Talo, jonka mailla Eenokin savutupa seisoi, oli Eenokille tuttu. Siellä hän oli ollut useampaan rupeamaan renkinä. Korvenmökkiin muuton yhteydessä Eenokin arvon on merkitty kohonneen: itsellisestä mäkitupalaiseksi. Kun perheen elättäjänä toiminut Eenokki halvaantui ja menetti näkönsä lähes kokonaan, pariskunta ohjattiin Karttulan vaivaistaloon, missä pariskunta kuoli puolen vuoden välein vuonna 1909, ensin vaimo ja myöhemmin Eenokki;[2] tuolloin heidän lapsenlapsensa Urho Kekkonen oli 9-vuotias.[1]
Urho Kekkonen on kertonut, että maineeltaan hänen isoisänsä oli "verraton myrrysmies – taikojentekijä, selvänäkijä ja kansanparantaja, siis jonkinlainen noita." Perimätiedon mukaan Eenokki Kekkonen käytti parantajantaitojaan naapurin hevoseen sen saatua ison haavan vatsaansa, käskemällä kerätä tallin nurkista kaikki hämähäkinverkot mytyksi ja painamaan sillä verta vuotavaa haavaa, mikä paransi hevosen.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 6 Presidentti Urho Kekkosen juuret olivat syvällä Savossa - mutta miksi hänen isäänsä kutsuttiin Saarnaaja-Kekkoseksi? Seura. 4.9.2016. Viitattu 8.7.2025.
- 1 2 3 4 Brantberg, Robert: UKK – Koko tarina, s. 34. A Bonnier Group Company, 2017. ISBN 978-952-321-226-8
- ↑ Uino, Ari (toim.): Nuori Urho. Urho Kekkosen Kajaanin-vuodet 1911–1921, s. 7. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-15992-5
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kekkonen, Urho: "Isäni isä: elämänkaari rengistä mäkitupalaiseksi. Kansanparantaja, kivityömies. Reikäkivi. Äidin vanhemmat. Lapsuuden kesiä kangasniemellä. Isän kosintaretket. Kangasniemen kultaranta." – Doria.fi
