Alvar Aallon arkkitehtuuri on nähty Suomessa jo pitkään mahdollisena maailmanperintönä. Ensimmäiset siihen liittyvät suunnitelmat syntyivät jo neljäkymmentä vuotta sitten.
Kotkassa sijaitsevaa Sunilan metsälähiötä ja siihen liittyvää tehdasta esitettiin Suomesta Unescon maailmanperinnön aieluetteloon jo vuonna 1986. Maailmanperintöluetteloon voi päästä vain kansallisen aieluettelon kautta.
Sunilan rinnalle nostettiin pian Porin Noormarkussa sijaitseva Villa Mairea. Kumpikin ehdotus kuivui kasaan, ja kului melkein kaksikymmentä vuotta ennen kuin Aallon arkkitehtuuria alettiin ajaa uudestaan maailmanperintölistalle.
– Esityksiä Aallon kohteista on tullut pitkin matkaa eri kaupungeilta, ja ehkä painokkaimpia puheenvuoroja on kuultu muun muassa Seinäjoelta, Alvar Aalto -säätiön toimitusjohtaja Tommi Lindh kertoo.
Seinäjoella on Alvar Aallon suunnittelema hallinto- ja kulttuurikeskus, jota pidetään ainutlaatuisena rakennustaiteellisena kokonaisuutena.
Pitkän hiljaiselon jälkeen ajatus Aallon arkkitehtuurista maailmanperintönä konkretisoitui vuonna 2004, kun Paimion parantola otettiin mukaan kansalliseen aieluetteloon. Aalto teki kansainvälisen läpimurtonsa juuri Paimion parantolalla.
Valmis esitys piti käsitellä maailmanperintökomitean kokouksessa Christchurchissä Uudessa Seelannissa vuonna 2007, mutta opetusministeriö ja Museovirasto vetivät sen pois ennen kokousta. Tommi Lindh seurasi tilannetta hankkeen neuvonantajana.
– Esityksen poisvetämisestä keskusteltiin pitkään jälkeenpäin.
Lindh uskoo, että ministeriön yllättävään päätökseen vaikutti ICOMOSin silloinen lausunto. ICOMOS on Unescon maailmanperintökomitean neuvoa-antava kansainvälinen asiantuntijaelin, joka arvioi ehdolla olevat kohteet.
Se katsoi, ettei Paimion parantolan olemus ”medikaalisena instrumenttina” eli tuberkuloosin kitkijänä ollut riittävän painava asia sellaisenaan maailmanperintökontekstissa. Lisäksi ICOMOS muistutti, että Alvar Aallon toimistolla on iso joukko muita merkittäviä kohteita Paimion parantolan lisäksi.
– Se oli oikeastaan suora kehotus meille, että tehkää tällainen serial nomination eli sarjaesitys, Lindh muistelee.
Valmisteluja Alvar Aallon arkkitehtuurin lisäämiseksi Unescon maailmanperintölistalle on tehty siitä lähtien.
Neuvo sisäpiiristä
Maailmanperintöluetteloon tarjottu kolmentoista kohteen kokonaisuus kertoo Alvar Aallon ja hänen puolisoidensa Aino Aallon ja Elissa Aallon työstä.
Sarjan ideaan on vaikuttanut suomalainen arkkitehti ja kaupunkisuunnittelija Jukka Jokilehto (1938–2023). Hän työskenteli Unescon arkkitehtuurikonservoinnin koulutuskeskuksessa (ICCROM) Roomassa ja osallistui kaikkiin maailmanperintökomitean kokouksiin vuosina 1988–1997.
Alvar Aalto -säätiön Lindh tapasi Jokilehdon sen jälkeen, kun Suomi oli vetänyt esityksensä pois Vilnassa.
– Hän sanoi suoraan, että miettikää sellaista sarjaa, joka kuvastaa Alvar Aallon modernia aikakautta 1930-luvulta 1970-luvulle.
Jokilehto neuvoi Lindhiä valitsemaan kokonaisuuteen kohteita, jotka osoittavat Alvar Aallon monipuolisuuden.
Kun Museovirasto pyysi kansalaisilta ehdotuksia päivityksen alla olevaan Unescon kansalliseen aieluetteloon vuonna 2018, Alvar Aalto -säätiö laittoi sisään oman ehdotuksensa. Aieluetteloa päivitetään noin kymmenen vuoden välein.
– Nämä kolmetoista Suomen esityksen kohdetta olivat jo Alvar Aalto -säätiön ehdotuksessa vuonna 2018. Kyseiset kohteet ovat vakiintuneet matkan varrella, Lindh kertoo.
Kolmentoista kohteen sarja syntyi karsinnan seurauksena. Ehdokkaita oli useita kymmeniä. Aallolla on mittava tuotanto, ja osa kohteista on ulkomailla.
Säätiö päätti edistää suunnitelmaansa järjestämällä kansainvälisen seminaarin Lahdessa vuonna 2019. Tapahtumassa Aallon töitä tarkasteltiin modernin arkkitehtuurin näkökulmasta.
Maailmanperintölistalla olivat jo modernin arkkitehtuurin suurnimet, sveitsiläis-ranskalainen Le Corbusier ja yhdysvaltalainen Frank Lloyd Wright, sarjoineen. Mahtuisivatko Aallon kohteet niiden rinnalle?
Seminaaria pidetään yhä merkittävänä tapahtumana Aalto-hankkeen edistämisessä. Työ kantoi hedelmää. Kolmentoista kohteen Aalto Works -esitys lisättiin Unescon maailmanperinnön kansalliseen aieluetteloon vuonna 2021.
Varsinaisen ehdotuksen valmistelu alkoi seuraavana vuonna Museoviraston johdolla. Itse esitys luovutettiin maailmanperintökomitealle helmikuussa 2025. Alvar Aalto -säätiön Lindh arvioi, että esityksen valmisteluun on käytetty ”useampia henkilötyövuosia”.
Sunnuntaina 26. heinäkuuta 2026 maailmanperintökomitea hyväksyi Suomen ehdotuksen Busanissa Etelä-Koreassa pidetyssä istunnossa.
Muokkaus 26.7. klo 11.26: Aalto Works -sarja hyväksyttiin Unescon maailmanperintökohteeksi. Jutun loppua muokattu sen mukaisesti ja otettu pois Tommi Lindhin kommentti, jossa hän piti Suomen esityksen läpimenoa hyvin todennäköisenä.
Korjaus 27.7. klo 15.15 Suomen esitys Paimion parantolasta piti käsitellä maailmanperintökomiteassa vuonna 2007, ei vuonna 2006, kuten jutussa ensin luki. Esitys vedettiin okm:n mukaan pois virkamiestasolla ennen kokousta, ei kulttuuriministeri Tanja Karpelan toimesta.
