Kefsulodiini
| Kefsulodiini | |
 | |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| (6R,7R)-3-[(4-karbamoyylipyridin-1-ium-1-yyli)metyyli]-8-okso-7-[[(2R)-2-fenyyli-2-sulfoasetyyli]amino]-5-tia-1-atsabisyklo[4.2.0]okt-2-eeni-2-karboksylaatti | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | J01 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C22H20N4O8S2 |
| Moolimassa | 532,56 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Proteiinisitoutuminen | 15–30 %[1] |
| Metabolia | vähäistä |
| Puoliintumisaika | 1,5–1,6 tuntia[1][2] |
| Ekskreetio | virtsan mukana |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | intravenoosi |
Kefsulodiini (C22H20S2N4O8) on kefalosporiineihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Sitä käytetään lääketieteessä antibioottina ja eräiden bakteerien kasvatusalustojen valmistamiseen.
Ominaisuudet ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kefsulodiini on niin sanottu kolmannen sukupolven kefalosporiini ja sen antibioottiset ominaisuudet perustuvat bakteerin soluseinän synteesin estämiseen. Lääkeaine tehoaa erityisesti Pseudomonas aeruginosa-bakteeriin, eräisiin muihin Pseudomonas-suvun lajeihin sekä osiin Aeromonas-lajeista. Muihin bakteereihin sen teho on heikko. Kefsulodiini annostellaan ruiskeena suoneen. Sitä voidaan käyttää P. aeruginosan aiheuttaman virtsatulehduksen hoitoon.[1][2][3]
Kefsulodiinia käytetään yhdessä triklosaanin ja novobiosiinin kanssa eräiden bakteerien kasvatukseen käytettävien agaralustojen valmistamiseen. Näitä alustoja käytetään erityisesti Yersinia-suvun bakteerien tunnistamiseen näytteistä.[4][5]
Haittavaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kefsulodiini on suhteellisen hyvin siedetty, mutta voi aiheuttaa huonovointisuutta ja oksentelua.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 Roger G. Finch, David Greenwood, Richard J. Whitley, S. Ragnar Norrby: Antibiotic and Chemotherapy, s. 197. Elsevier, 2010. ISBN 978-0-7020-4765-7 Teoksen verkkoversio Viitattu 14.10.2020. (englanniksi)
- 1 2 M. Lindsay Grayson (päätoim.): Kucers' The Use of Antibiotics, s. 530–536. CRC Press, 2017. ISBN 9781498747967 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 14.10.2020. (englanniksi)
- ↑ John Roberts: Cephalosporins, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- ↑ Janet E. L. Corry, G. D. W. Curtis, Rosamund M. Baird: Handbook of Culture Media for Food and Water Microbiology, s. 305, 459. Royal Society of Chemistry, 2012. ISBN 978-1-84755-916-6 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 14.10.2020. (englanniksi)
- ↑ D. Scott McVey, Melissa Kennedy, M. M. Chengappa: Veterinary Microbiology, s. 59. Wiley-Blackwell, 2013. ISBN 978-0-470-95949-7 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 14.10.2020. (englanniksi)
